torstai 29. toukokuuta 2008

SALUT!

Pitkä päivä takana. Olen herännyt jo ennen kukonlaulua reippaana aamubussille ja kouluun. Ja illaksi kiiruhdin vielä töihin.Viimein yhdeksän kiepeillä tämä raakile hoiperteli kotiin, silmät ummessa ja pää niin täynnä asiakaspalvelua. Joskus ihmiset vaan osaavat olla niin vaikeita.

Nyt voi huokaista helpotuksesta, sillä seuraavan kerran tämä neiti astelee kouluun elokuun 11. päivä. Koulussa ehdin muutamassa tunnissa hoitaa kaikki viralliset paperihommat, kirjoittaa esittelyn SuperMukavasta, koota portfolioni sekä esitellä sen luokalleni. Oi kesä, se on vihdoin täällä. Hyvästi koulu!

Tänään on ollut denim/marimekko -päivä. Olen niin kiintynyt tähän farkkuliiviin, joka onkin nähty kirjoittaneen päällä jo huolestuttavan usein.





Hattu peittää sopivasti meikittömät ja väsyneet kasvot...


raitapaita # Marimekko - second hand
ruusurintakoru # H&M
farkkuhame # Only
hattu # H&M



Vielä lopuksi haluaisin esitellä Ida-neitosen Tampereelta. Ollessani viimeistä päivää SuperMukavassa, asteli liikkeeseen ihastuttava Ida. Hän oli pukeutunut täydellisesti päästä varpaisiin seilor-tyyliin. Pakko oli pyytää neitiä kuvattavaksi. Päädyimme Idan kanssa keskustelemaan tovin suomalaisista suunnittelijoista sekä muodista. Ja täytyypä todeta, että nuoresta iästä huolimatta Idalta löytyi sellainen tietopohja vaateusalasta, että varmasti tulee tämä neiti pääsemään pitkälle.


Ida 16, Tampere


Bonne nuit!

keskiviikko 28. toukokuuta 2008

Arki

Parin vapaapäivän jälkeen levänneenä ja virkeänä takaisin töihin. Jep jep, in my dreams! Olen entistä väsyneempi ja tuhat asiaa nakertaa päässä. Niin paljon olisi pitänyt ehtiä tehdä vapaalla, mutta eilinen iltakin meni sohvaperunana. Katsoimme sen kirjastosta lainaamani Frances - elokuvan, joka oli kyllä vaikuttava elämäntarina. Pidän yleensäkin elokuvista, joissa on vahvoja naisia, jotka uskaltavat kapinoida vallinneita (mädäntyneitä) yhteiskunnan rakenteita vastaan. Lisäksi katsoimme Anton Corbijn Control - elokuvan. Oli ihan pakko ostaa tämä leffa arkistoon, kun on vaan yksinkertaisesti niin loistava! Olen tainnut hehkuttaa tätä leffaa aiemminkin??

Eilen kulutin aamupäivän roudaamalla sitä tavaraa kirppikselle, ja vahingossa meinasi lähteä koiran kukko-lelu myyntiin. Tietenkin kun kirppiksellä satuin olemaan, niin pitihän se kierrellä muidenkin pöytiä läpi, ja löysin perfekton tohtoriglamour-laukun kolmella eurolla.



Ja voi tuskaista tuunausvuoreni kasvaa, nyt on pakko laittaa stoppia tälle kirpparihamsterille. Hoidetaan ensin ne vanhat työt pois alta.

Projekti nro 1.
Mekko, hame?? Tästä kasarikankaasta on moneksi.


Huomenna olisi sitten viimeinen koulupäivä minun osalta. Loppuviikko on buukattu niin täyteen töitä, ettei koululle kerkeä. Nyt vielä viimeistelemään työharjoitteluportfoliota. Tsaukkis!




Me and my life - books, cafe and mon chien Iivari...

Mur mur, mikä mieltä painaa?






Päivän daami: Tuunattu mekko - second hand
huivi - second hand
Beatles-muki - Liverpool Beatles Museum

maanantai 26. toukokuuta 2008

Vapaapäivä

Mikään ei palauta arkeen, niin kuin kunnon kotihommat; siivous, tiskaaminen ja pyykkäminen. Vihdoin on viimeiset laukut purettu ja tavarat alkavat löytämään oman paikkansa. Pitkin päivää olen järjestänyt kirjasto/työhuonettamme - joka on ollut työn alla liian pitkään. Nyt on kirjat siististi värijärjestyksessä. Tietyissä asioissa sitä on niin kontrollifriikki; kirjat ja vaattet ovat oltava värijärjestyksessä, muuten mielessäni vallitsee kaaos. Eilen sain laitettua näennäisesti vaatehuoneeni ihan kivannäköiseksi. (Lue: kaapissa piileksii luurankoja ja kamala sekamelska, onneksi ovet saa aina paukautettua kiinni.) Asensin vaatehuoneen ovensuuhun verhot ja rakensin tuolin päälle pienen kollaasin. Kenellekään tämän talon asukkaista ei jää epäselväksi mikä on minun valtakuntaani.








Tänään kävin myös perinteisellä kirpparikierroksella Second hand storessa. Sen lisäksi että olisin vain kuluttanut rahaa, varasin huomiselle kirpparipöydän. Edessä on siis vaatteiden lajittelua ja hinnoittelua, mutta se jääköön aamupuuhaksi. Tämä ilta on pyhitetty tv-sarjoille ja elokuville, sillä lainasin tänään kirjastosta pinon klassikkoelokuvia, Greta Garbon tähdittämän Grand Hotelin, Hitchcockin Varkaitten paratiisin ja Jessica Langen tähdittämän Francesin. Mistäpä muualta ammentaisin inspiraatioita pukeutumiseen paremmin kuin elokuvista?

Löytöjä secondista. Ivana Helsingin laukku 5€, lisää löydöksiä myöhemmin..

sunnuntai 25. toukokuuta 2008

Sunday 20:41


Vihdoinkin kotona. Perjantaina vietettiin SuperMukavan tyttöjen kanssa minun läksiäisiä, ja hieman haikein mielin tallustin bussipysäkille. Oli aika lähteä.

Leppoisaa sunnuntaita on vietetty, töitä, tavaroiden purkua - ja mikä ihaninta äitini vieraili luonamme ja toi tullessaan petite Iin eli Shih tzu -koirani. Tiedossa on muutama vapaapäivä. Aah voi koiranpäivät - vihdoinkin saan rauhoittua muutaman päivän olemaan ilman kellontarkkaa aikataulua.


Ah..Kotisohvalla...

Läksiäislahja SuperMukavasta, tähän laukkuun iskin silmäni heti ensimmäisenä harjoittelupäivänäni...Nyt se on minun!!!

harmaa trikoopaita - Topshop
farkkuliivi - second hand
koru - second hand
huulikorvikset - Kooky gems / SuperMukava
korkkarit - Vero Moda
farkkuhame - Only
leggarit - Seppälä
laukku - Mukava


Nyt minua hoputetaan lenkkipolulle...Tsau!

perjantai 23. toukokuuta 2008

Perjantai

Eilen kirjoitettua: Hiljainen hetki töissä, perjantai fiilis ja aurinko paistaa, missäkähän ne ihmiset ovat? Terassilla, vai?! Aamupäivä oli yhtä juoksemista, ehdin suhailla kangaskaupassa ostamassa juhlapukukangasta ystävälleni (lupasin tehdä hänelle mekon häihin), H&m:ltä mukaan tarttui bikinit, violetit balleriinat (puolustuspuhe: minulla oli huonot kengät jalassa, enkä osannut odottaa näin lämmintä päivää.), rannekoru sekä hiusnapsu, sitten suuntasin kirjastoon palauttamaan kirjoja (olin ihan varma, että kuljettaisin lainaamani kirjat Ouluun asti, hyvä minä!!). Kiiruhtaessa Hämeenkatua toiseen päähän, ehdin vielä pikaisesti käydä Uffella. Löysin yhden aika hassun 80- luvun hameen, jonka ajattelin tuunata mekoksi, lisää pituuttaa saisi laittamalla helmaan esim. mustan kangaskaitaleen - tai sitten siitä tulee jotain muuta kummallista, we'll see. Postauksia retrohameesta myöhemmin. Lisäksi olen etsinyt kuumeisesti sellaisia jumppatrikooleggareita ja sitä hiihtarimalli leggaria. No eipä löytynyt H&M:ltä eikä Gina tirkotista, mutta onneksi Seppälä pelasti, vihdoinkin minulla on hiihtarileggarit. Ja hei ilokseni uusi Trendikin oli ilmestynyt, kyllä huomenna tulee leppoinen junamatka - minä, 7 kassia ja Trendi.

Löydöksiä henkalta...ja ranskalaista kahvilamusaa Mokosta.


Matkalukemista ja Bonarilta vikakierroksella löytämäni suloiset kengät, harmi, että ne ovat liian pienet..

Ja kuvia viime viikonlopun roundtripiltä, jostain Jyväskylän läheltä...

Huomautuksia aiempaan, niitä kasseja oli sitten kahdeksan ja junaan raahautuminen ja pois pääsy oli yhtä tuskaa... Nyt katsomaan Euroviisujen pistepörssiä, oma suosikkini Teräsbetonin ohella on Turkki.

Aurinkoista viikonloppua!

torstai 22. toukokuuta 2008

Goodbye SuperMukava

Viimeistä viedään. Huomenna olisi viimeinen työharjoittelupäivä SuperMukavassa sekä vika ilta Tampereella. Hieman on haikea fiilis, kun on jo niin hyvin kotiutunut tänne ja Mukavakin tuntuu niin omalta paikalta. Mutta eteenpäin on mentävä. Iloinen olen siitä, että näyttöni meni hyvin ja olen itsekin tyytyväinen työn tulokseen (postailen kuvia näytöstäni myöhemmin, kun valmistamani paitamekko on päällä).

Loppukeskustelua käydessä aloin miettimään mitä olen harjoittelusta saanut irti ja työharjoittelun hyödyllisyyttä yleensäkin. Mm. seuraavia asioita pyöri mielessäni...

- Työkokemus. On ollut mielenkiintoinen seurata suomalaisten suunnittelijoiden arkea sekä nähdä konkreettisesti kuinka pientä puotia pyöritetään. Harjoittelu on sekä vahvistanut omaa ajatustani pienen puodin perustamisesta sekä antanut realistista kuvaa yrittäjän arjesta.

- Jatkuva oppiminen vaatteiden suunnittelussa ja valmistamisessa sekä uusien niksien omaksuminen.

- Vastuu, olen iloinen, että minuun on luotettu ja koettu osaksi SuperMukavan henkilökuntaa.

- Joustavuus. Hyvin on tämäkin neiti päässyt välillä reissaan pohjoiseen töihin ja mussun luokse.

- Verkostoituminen. Olen päässyt tapaamaan muitakin suomalaisia suunnittelijoita sekä luomaan kontakteja.

- Alennukset. Henkilökunnalla luonnollisesti on omat etunsa. Lisäksi valmistamiani mallikappaleita on voinut ostaa omaksi edullisesti.

- Ystävät. Mikä mahtavinta, olen tutustunut aivan huipputyyppeihin, jonka kanssa ei koskaan ole vietetty tylsää päivää, vaan luovuus ja ideointi on aina pelissä...

Suosittelen kyllä niille, joilla on edessä työharjoittelupaikan hankkiminen ottamaan rohkeasti yhteyttä kiinnostaviin paikkoihin, vaikka edessä olisikin muutto toiselle paikkakunnalle muutamaksi kuukaudeksi. Ainakin omalta osaltani koulu maksaa työharjoitteluajalta vuokran toisella paikkakunnalla, ruokarahan, joka tosin on vaivaiset 3€/päivä (saaha sillä kahvin ja croissantin?!!) sekä matkakulut - tosin nämä kaikki korvaukset saa vasta jälkikäteen.







Kuva: SuperMukava





Päivän asu: farkut - Vila
trikoojumppis - GT
farkkuliivi , koru ja kengät - Kaunotar ja Kulkuri

Millaisia kokemuksia sinulla on työharjoittelusta?

maanantai 19. toukokuuta 2008

Kainuu soi ja tanssii vol.1

Terveisiä reissun päältä. Takana on reippaasti tuhat kilsaa mittarissa akselilla Tampere - Oulu - kajaani - Oulu - Tampere. Lauantaina tämä satutäti läksi poikaystävänsä bändin matkassa Kajaanin keikkareissulle sekä tapaamaan hyvää ystävää piiitkän tauon jälkeen.
Luvassa oli ykkösluokan puketumishömppää, vaatteiden sovittelua ja uusimpien vaatelöytöjen esittelyä. Siinä aloitellessa vierähti tunti jos toinenkin pienen pukeutumiskriisin parissa. Ristiin rastiin neidit vaihtelivat asujaan tyylin "jos sää et laita tuota, niin mie laitan". On mahtava omata ystävä kuudentoista vuoden takaa, jonka kanssa ollaan yhdessä kasvettu, koettu ilot ja surut - ja mitä mielenkiintoisimmat pukeutumisvaiheet (voi apua, ystävälläni oli kehyksissä kuva viisitoista kesäisistä neitosista biletällingissä, kyllä sitä on oltu melkosia pimatsuja!!!) . Lisäksi ystäväni on ollut aina vähintään yhtä kiinnostunut vaatteista ja muodista kuin minä. Kolmetoista vee ja neidit katteli Cluelessia ja kulutti puhki kirjaston uusimman Seventeen -lehden. Yläasteella näitä pikkukaupungin kasvatteja kutsuttiinkin nimellä "tekstiilikaksoset", kun olimme niin samankokoisia ja- näköisiä ja panostimme aina pukeutumiseen. Näin vuosien jälkeen ei ole omena kauas puusta pudonnut, yhä on sama kaksikko jäljellä. Ja niinhän siinä kävi, että molemmat päädyimme vaatetusalalle.

Kerrassan oli mukava ilta tanssia Kainuun yössä ja nähdä ensimmäistä kertaa livenä poikaystäväni bändi Murena. Hyvässä seurassa viini virtasi vuolaasti seurueen siirtyessä hotellille jatkoille aamun pikkutunneilla.

Viikonlopun aikana ehdin käydä vartin mutkan Henkalla ennen työkeikkaa. Poikaystäväni seurasi kauhulla, kun neiti pikashoppailija latoi hetkessä pinon vaatteita sovariin ja siitä kassalle, ja vielä ehti bongata miehellensäkin hienon takin. Kyllä sitä aika proo on näissä hommissa. Vilahdus vaan, ja neiti paineli Henkasta ulos uudessa satutädin roolissa lukemaan muumikirjoja, toisen jäädessä ihmettelemään, että kummankohan koon tästä takista ottaisi, ja että mihin se yks hullu meni...
Kuvassa Twin peaks/ Clueless -henkinen jakku, jonka bongasin Henkalta. Loput löydöt ensi jaksossa.

P.s.Postaan kuvia viime viikonlopulta myöhemmin, sillä harmikseni unohdin kameran liitäntäpiuhan Ouluun. Tämä päivä on ollut kuin jostain huonosta komediasarjasta, sillä läksin kotoa kimpsuineni kohti juna-asemaa, ja siinä kiireessä nappasin matkaan väärän läppärilaukun. Nyt sitten ollaan ilman omaa konetta. Minua tämä onnetar suosii teknillisillä ongelmilla...

torstai 15. toukokuuta 2008

I have a new crush

Terveisiä Uffelta! Taas tämän neidin on voinut bongata Hämeenkadulta kahta keltaista muovipussia kanniskellen. Muutama tuunauksella ehostettava mekko, ruskea pitkä nahkatakki, mekkokangas ja kukkaleninki tarttuivat haaviin 12 eurolla. Postailen kuvia myöhemmin, kun tuunailuni ovat valmiit.

Muuten päiväni sujui näyttöä suorittaessa työhuoneella. Loppusuoralla ollaan ja vihdoin huomenna saan työni valmiiksi. Sitten olisikin tasan viikko työharjoittelua jäljellä. Nopeasti tämä kymmenen viikkoa on sujahtanut. Tänään iski hieman haikea olo, että kohta sitä on tämäkin työharjoittelu Tampereella takana. SuperMukava on ollut ihan loistava ja inspiroiva harjoittelupaikka, varmasti tulee käytyä morjestamassa tyttöjä ajoittain ja tietenkin shoppailemassa. Käyn edelleen sisäistä kamppailua itseni kanssa, siitä että sallitaanko minulle Parikan kengät. Lisäksi löysin uuden intohimon kohteen, kun SuperMukavaan saapui Iloa-merkin kevätuutuuksia, hurmaannuin erityisesti punamustasta tunikasta. Tässä tunikassa on mielenkiintoisia leikkauksia sekä kiristysnaru, jolla sen voi solmia takaa, niin että välittyy ikään kuin perhosmainen vaikutelma. Postaan siitä kuvia, kun ensi kerran sovittelen tätä helmeä.

Ja arvaatkaa mitä? Minulla on uusi ihastus, Samatha, who? - komediasarja. Ystäväni esitteli minulle tämän uuden tulokkaan eilen, ja voi pojat, olen niin koukussa. Parina iltana neidit ovat pyhittäneet muutaman tunnin Samathalle ja Snickers-jäätelöpatukoille. Samatha, who? -sarja kertoo yllätys yllätys Samathasta, joka joutuu aloittamaan elämänsä alusta, jouduttuaan auton yliajamaksi. Sam makaa koomassa kahdeksan päivää ja herättyään hän ei muista henkilökohtaisesta elämästään mitään. Sam ei muista vanhempiaan, parasta ystäväänsä tai poikaystäväänsä tai vaikkapa miten ajetaan pyörällä tai sitä mistä hän ylipäätänsä pitää. Kuvitelkaa tilanne, jossa kaikki pitäisi aloittaa alusta ja oppia tuntemaan itsensä uudelleen? Juoni ei ehkä kuulosta kovin erikoiselta, mutta lupaan, että tähän ette tule pettymään. Uusi sam yrittää hyvittää menneisyyden ilkeilyjään, mutta kompastuu välillä entiseen minäänsä. Juuri koomiseksi sarjan tekee Samin viattomuus ja inhimillinen koheltaminen sekä loistava henkilögalleria. Esimerkiksi Samin kaksi ystävää ovat kuin yö ja päivä, toinen on viehkeä alkoholismiin taipuvainen bitch, ja toinen herttainen, pullukka daami, Samin vanha lapsuudenystävä. Sarjan on käsikirjoittanut sama neito kuin Ps. I love you -romaanin tekijä eli Irlannin pääministerin tytär Cecelia Ahern. Kannattaa siis tsekata sarjan kotisivut.

kuva

Kuva
kuva

Kiireinen viikonloppu tiedossa, joten minusta ei varmaan kuulu mitään ennen sunnuntaita. Olen lähdössä Ouluun työkeikalle. Minut on värvätty lauantaiksi Muumi-tapahtumaan lukemaan lapsosille satuja, oikea pikku Myy, that's me... Sopivasti järjestyi kyyti, kun poikaystäväni on tulossa bändinsä kanssa Helsingistä keikalta, niin he nappaavat minut ja osan muuttokamoistani kyytiin. Eipähän tarvitse istua yksin junassa.

Vielä päivän look, johon inspiksen sain 90-luvun hittielokuvasta Clueless. Muistan kuinka teinivuosina tuli tätäkin elokuvaa katsottua kymmeniä kertoja, niin että vuorosanatkin osaa varmaan vieläkin ulkoa. En yleensä pidä näin pinkeistä vaatteista, mutta tässä paidassa on jotain hauskaa oikein (ja väärinkin) yhdistettynä. Mieleeni tämä paita tuo sinkkuelämän Carrien ja Cluelessin typykät. Tämä pinkkiunelma tarttui mukaan eilen Uffelta.

kuva


Mukavaa viikonloppua!!!

keskiviikko 14. toukokuuta 2008

Takkeja, takkeja

Pahoittelen heti alkuun pitkää postaustaukoani. Pari päivää olen ollut työkeikalla Helsingissä, ja kun illalla viimein olen kotiutunut Tampereelle, niin mielessä ei ole ollut muuta kuin, että nukkumaan ja heti. Väsymys kyllä menee enemmän tyttöjen illan piikkiin kuin matkustamisen. Viikonlopusta mainittakoon, että kivaa oli siihen asti, kun neiti tajusi viiden aikaa yöllä unohtaneensa puhelimensa taksiin. Ja en, en ole saanut puhelinta takaisin. Epätoivoisesti yritin olla kolme päivää ilman liittymääni (kaverini lahjoitti ylimääräisen puhelimen käyttööni, jossa oli ehkä euro puheaikaa) ja uskoa, että kyllä se sieltä löytyy. No tänään painelin DNA-liikkeeseen ja sain parin euron kuukausimaksulla ihan kivannäköisen puhelimen. Tuhat kertaa parempi kuin edeltäjänsä. Edellisessä palikassa ei ollut mitään niitä hienouksia, kuten kameraa, radiota tai musiikkisoitinta. Puhelimen suhteen olen aina ollut aika vanhanaikainen: riittää, että on voinut soittaa, lähettää viestejä ja että on toimiva herätys. Harmittaahan se, että kaikki numeroni hävisivät. Nyt puhelimestani löytyy ehkä kahdeksan numeroa, mutta jospa se nyt tästä, pääasia, että on se puhelin.

Pitkää vuodatusta, anteeksi! Aika siirtyä hyviin juttuihin. Pikaisella Helsingin visiitillä minulla oli ennen töihin menoa tunti aikaa pyöriä kaupungilla, ja minnepä muualle neiti paineli kuin Stokkan M.A.C:in meikkipisteeseen. Olen niin onnellinen, että M.AC:iä saa nykyään Suomesta. Ennen tuli shoppailtua Englannin reissuilta kilokaupalla M.AC:iä. Oli kiva huomata, että Suomessa on omaksuttu myös M.A.C:in kansainvälinen ilme: Oma musiikki, näyttävä esillepano sekä trendikkäät myyjät, jotka loihtivat hetkessä asikkaalle trendikkään ja sähäkän lookin. En ole enää ollut mikään luomiväri-tyyppi niin kuin ennen muinoin, mutta M.A.C:in pistettä ei voi ohittaa ostamatta jotain herkullista luomiväriä. Eileen mukaani tarttui Surrealism- luomiväri sekä oranssinpunainen poskipuna.



Ja vaatelöytöihin, nyt liikutaankin takkilinjalla. Löysin nimittäin Bonarilta lauantaina harmaan nahkarotsin todella edullisesti. Olen etsinyt tällaista jo pitkään, mutta joko takki on ollut liian iso tai sitten hinta-laatusuhde ei ole ollut kohdallaan ( jossain kirppareilla törkimykset kehtaavat pyytää kuluneesta nahkatakista jopa 50 €, mur mur!!!). Sitten tänään matkalla hakemaan uutta kännykkää yllätti tämä pieni räntäkuuro ja pakotti minut astumaan Uffen kolmen euron päiville (lue: olin ihan jäässä ohuella kevätjakulla) ostamaan jotain lämmintä päällepantavaa (hyvä tekosyy???). Olin niin kalikkana, että ostin tämän villakangastakin. Ei mikään kesäinen, mutta ajoi asiansa talsiessani Hämeenkatua. Olen onnistunut muutamana päivänä pukeutumaan niin väärin, luottaeni siihen, mitä näen (aamukahvia nautiskellessa aurinko paistoi ja linnut lauloivat, jep jep); eilen hipsin lyhyehköllä hameella ja tänään lyhyellä 3/4 -hihaisella jakulla. Mutta nyt ei enää näitä mokia.


Lähdin aamulla ulos tällä jakulla...
...ja palasin illalla takaisin tällä takilla...


Kuvissa:
Ylhäällä kukkapaita, punainen kukkakoriste - h&m
farkut - vila
punaiset huulikorvikset Kookygems - SuperMukava
ruskea laukku - kirppikseltä
Alla:
kukkalaukku - kirppikseltä
ruskea villakangastakki - uff
harmaat avokkaat - kirppikseltä



ps. Joko kuulitte, että Blondie tulee heinäkuussa Suomeen? Arvatkaa kuka on niin menossa??!! Ihan innoissaan!!!

perjantai 9. toukokuuta 2008

Minni- ja mikkipäivät




Kuinka vapauttavaa onkaan kevään taittuessa kohti kesää vaihtaa bussi polkupyörään. Ei tarvitse juosta bussipysäkille omena suussa ja laukut heiluen, vaan voi kaikessa rauhassa fillaroida, tuntien jokaisen aistin kautta kesän kantavan voiman.

Tänään olen suorittanut virallista näyttöäni työtiloilla. Kahdeksan tuntia kaavoitin, ompelin, korjailin, saumuroin ja ompelin taas. Kahdeksan tuntia eristyksessä muusta maailmasta, hieman sai hakea sanoja, kun joku sitten vihdoin sattui soittamaan minulle. Työnarkomaani, ei malta pitää yhtään taukoa, kun on niin hirveä vimma saada työ valmiiksi. Ja hei, olin noin 200 metrin päästä lempparikirppareistani, enkä edes sortunut..;) Kahdeksan jälkeen oli pakko laittaa pillit pussiin ja fillaroida katsomaan peliä. Pieni lepo tekee hyvää.

Tänään on ollut pukeutumisen saralla Minnipäivä...keskustelimme Ilonan kanssa tästä minun Mikki ja Minni -innostuksestani, ja päädyimme siihen johtopäätökseen, että en ole pienenä fanittanut näitä hahmoja tarpeeksi. Ja tämähän johtuu siitä, että sydämessäni ei ollut tilaa kuin Nalle puhille.

ps. Stokkan leluosastolla on aivan ihanat Minni- ja Mikkipehmot. I'm never too old to play with toys..

Seuraavassa ilottelua nurmella...



minni-paita, rusetti ja jakku h&m, violetti koru Amsterdamin vintageputiikista.


Ja vielä Mikkiä kehiin.. Oon viime päivinä hullaantunut tästä Micky Greenistä, niin että taidan painella huomenna levykauppaan ostamaan daamin levyn. Uskomaton ääni!


torstai 8. toukokuuta 2008

Torstai toivoa täynnä




Varmaan jokaisella on nurkassa keskeneräinen projekti, joka kaihertaa mieltä huonon omatunnon tapaan. Ennen kun lähdin työharjoitteluun, minulla jäi rästiin yksi kouluhomma, essee rahvaan pukeutumisesta 1200 - 1900 -luvuilta. Esseen ei todellakaan tarvitse olla laaja, mutta jotenkin olen onnistunut välttelemään kyseiseen projektiin tarttumista milloin mihinkin tekosyyhyn nojautuen. Mutta tänään oli erilainen aamu. Tämä neiti talsi Metsoon metsästämään lähteitä. Ulos rantauduin muutaman hyvän lähteen sekä parin aiheesta poikkeavan vintage-opuksen kanssa. Nyt sitten lueskelemaan...

Kun tänään oli rauhallinen päivä töissä, niin päätin kuluttaa aikaa tuunaamalla eilen kirpparilta löytämääni siivoojan/keittäjän telttakolttua. Harmittaa, kun en ottanut ennen kuvaa. Mutta alla tuunailun tuloksia. Kavensin mekkoa hurjasti, sekä lyhensin helmaa, jonka poimutin, ja johon sitten ompelin kaitaleen. Ylijäämäkankaasta ompelin vielä keskelle taakse rusetin. Nekkuteemalla jatketaan, ainakin kankaan puolesta. Olen itse tyytyväinen työn tulokseen...

























Ja päivän paras. Aloin jo tuskailemaan äitienpäivälahjan kanssa, että mitä sitä äidille lähettäisi postissa. Niin sitten hyvä haltiatar lähetti äitienpäivälahjan luokseni. Liikkeeseen asteli vanha nainen, joka alkoi esittelemään tekemäänsä runokirjaa. Niinpä sitten päätin ostaa äidilleni tämän kirjan, johon hän oli itse vielä tehnyt puuväreillä kuvituksen. Ja mamma sai vielä omistuskirjoituksen. Herttainen nainen vielä lupasi minulle maksuaikaa kesäkuuhun asti, minulla raukalla kun ei ollut käteistä.

Ja todisteita pohjoiseen, täällä on jo näin vihreää...



Eiliseltä kaunotar & Kulkuri kiertueelta...



Ja nämä kengät myös!