Lumikki, kultakutri, brunette vai blondi?

Viimeisen parin kuukauden aikana olen tuskaillut kulahtaneen hiusvärini ja hapsuisen tukkani kanssa. Kampaamokäynneille ei ole liiennyt aikaa, eikä päätöstä juuri siitä oikeasta hiusmallista ole syntynyt. Nyt kuitenkin kuljetaan jo niin synkkiä polkuja, että kohta aamulla itsensä kohtaaminen peilistä on jo liian kyseenalaista puuhaa. Hiusasiassa olen kuitenkin niin hakoteillä, että ennen kampaamokäyntiä tulisi päättää jo yksi perusasia - tumma vai vaalea, pitkä vai lyhyt? Hiustenpidennyksestä olen haaveillut jo pitkään, mutta en sittenkään tiedä, että onko minusta jonkun toisen entisen tukan kantajaksi. Toinen merkittävä tekijä tukan hankkimisessa ja asentamisessa on tietysti raha. Upeiltahan ne hiustenpidennykset oikein laitettuina näyttävät. Yllätyin tosissani sitä, kuinka monella työkavereistanikin on pidennys. Tervetuloa postmoderniin maailmaan. Oma tukka ei näytä enää miltään, uljaan ja tuuhean pidennyksen rinnalla. Näinhän se menee.

Tumma vaiko vaalea? - tämä on ehdottomasti se ydinkysymys, josta en tunnu pääsevän yli. Välillä olen niin vakuuttunut, että haluan takaisin oman tumman sävyni hiuksiini. Haaveilen pitkästä tummasta tukasta á la Penelope Cruz, sitten muotilehtiä selatessa eteeni osuu kuva Kate Mossin taivaallisesta vaaleahkosta hiuspehkosta, ja olen ihan hukassa.

Tänään hiushulluuteni meinasi paisua jo niihin mittoihin, että melkein turvauduin parturisaksiini  leikatakseni itselleni otsatukan - tämä yllytys tuli itse asiassa poikaystävältä, jonka mukaan otsatukka pukee minua.  Muutos olisi tervetullut. Päätöksiä kehiin ja mars kampaajalle!

Tässä joitain inspiraatiokuvia tietokoneen arkistosta...

Tumma ja tulinen. Dramaattisen kaunis.

 Söpö Penelope-look. Mieheni suosikki.

Lyhyt Twin peaksin  Josie-henkinen -look.

Fashiontoastin Iki-ihana Rumi. Sen lisäksi, että nainen on kuin jumalatar, on hänen kultakutrinsa boheemineen juurikasvuineen täydellinen.


Kuvat: anna travelyan´s blog jak & jill blog, fashiontoast

I want to be on holiday

Viimein kun eilen koitti ensimmäinen vapaa työ- ja opiskeluputken jälkeen, viileni ilmat sopivasti. Olin suunnitellut nauttivani auringosta viereisessä puistossa viltin päällä loikoillen, siemaillen virvokkeita ja lukevani Virginia Woolfin elämäkertaa. Toisin kävi. Viileä ja sateinen ilma houkutteli idyllisen Bar Llamasin sisätiloihin. Loppuillaksi tarttui mukaan Makuunista Le Chocolat - leffa. Ei hullumpi tapa viettää sadepäivää.

Sunnuntain rento asukokonaisuutena toimi Tukholman Weekdaysta ostama tunika, jonka kaula-aukko venyy ikävästi jokaisella käyttökerralla. Ystävieni seurassa pelkäsin koko ajan vilauttelevani rintaliivit, kun paita uhkaavasti valui molemmilta olkapäiltä ja edestä. Ei hyvä! Mekon sävystä kuitenkin pidän, sen seuraksi sopii mukavasti luumun värinen huulipuna, ripaus dramatiikkaa.

Kuvat on otettu veljeni kännykällä, harmikseni unohdin kameran ystäväni autoon opintomatkan päätteksi.

Nyt töihin, kiireinen viikko odottaa! 

GRAZY SHOES AND ODD PEOPLE

Viikonlopun hellesäät ovat laittaneet joukon levottomia sieluja pörräämään pitkin Helsingin katuja. Poikaystäväni villiintyi niin auringosta, että päätti veljeni innoittamana vielä vanhoilla päivillä opetella skeittaamaan - tyttöystävä on sitten laitumilta haukkonut henkeä ja läksyttänyt epämuodikkaan kypärän ja kyynärsuojien puolesta.

Lauantaina pääsin viimein työkiireiltä nauttimaan aurinkoisesta säästä. Kesäasuksi valitsin muutama viikko sitten Tukholman reissulta, Beyond Retrosta, bongaamani leningin. Kerrankin löytyi vintagemekko joka istui sellaisenaan.

 Sisko kirmailee kaduilla veljensä matkassa...

 Poikaystäväni - kuin vanha tekijä

Niin ja pitihän minunkin sen skeittilaudan päälle uskaltaa. Tuskin kuitenkaan saan sellaista auringonpistoa, että olisin vakavasti aloittamassa noin vauhdikasta harrastusta.

SISKO JA SEN VELI

Maaliskuisesta Englannin reissusta lähtien pikkuveljeni on majaillut luonani. Alun perin viikon mittaiseksi tarkoitettu koiranhoitojobi on venynyt useammaksi viikoksi, ja eipä ole veljen majailu siskoa pahemmin haitannut. Mikä mukava yllätys on tulla kotiin töistä, kun koira on käytetty ulkona, ruoka odottaa pöydässä, tiskit on tiskattu, roskat viety ja vielä imurikin on käynyt kylässä. Ja hei tässä puhutaan nyt 25-vuotiaasta nuoresta miehestä! Todellista sisarrakkautta! 

Sekin on parhautta, että meillä on veljeni kanssa samanlainen musiikkimaku, ja että veljeni on hyvin ajantasalla ulkomaalaisten bändien Suomen keikoista. Kuuntelen päivittäin NME-nettiradiota, ja kuullessani hyvän biisin, koitan epätoivoisesti raapustaa sinikantiseen sekasikiövihkoon uusien bändituttavuuksien nimiä, joita en muuten koskaan muistaisi. Vihkoni on täynnä huutomerkeillä varustettuja biisilistoja, joihin minun tulisi perehtyä. Ja mikä tässä sitten on parhautta? No se, että kuunnellessani yötäpäivää huutavaa NME:tä, veljeni välillä heittää, että "hei tää bändi on tulossa kesäkuussa Suomeen". Näiden taikasanojen myötä liput on hommattuna kesäkuussa Suomeen tulevan The Radio Dept:in keikalle. Huonomuistisena olen jo joutunut useaan otteeseen tiedustelemaan veljeltäni bändin nimeä, jonka samankaltaisuudessaan sekoitan Tape the Radio -nimiseen bändiin. Joka itse asiassa ei kuulosta yhtään hullummalta sekään! On se hyvä, että minulla on oma muistikirjani ja veljeni lähellä.

Pyhä Lauantai

Lauantai on minulle yhtä kuin pyhäpäivä, silloin ei todellakaan opiskella tai tehdä mitään muitakaan kovaa suorittamista vaativia toimintoja (lukuunottamatta pakollisia työvuoroja).Vaikken olisikaan lähdössä ulos, on lauantai-ilta pyhitetty vähintäänkin leffalle, viinille ja herkuille. Näin on ja tulee aina olemaan. Nostan hattua ihmisille, jotka oikeasti jaksavat olla kunnon ihmisiä lauantaisin.




Vieläkö jonain päivänä kasvaisin niin aikuiseksi, ettei viikonloppuisin tarvitsisi tehdä töitä, silloin pyhäpäiväni olisi täydellisiä; ei koskaan aamuseitsemän herätyksiä. Olisin varmasti kymmenen kertaa mukavampi ihminen. Ehkä kolmen tai neljän vuoden päästä, jolloin (toivottavasti) minulla on sekä maisterin että vestonomin tutkinnot takataskussa, ja minäkin työskentelen jollain ah niin luovalla alalla. Enhän kuulosta yhtään katkeralta, että joudun työskentelemään koko viikonlopun?! Onneksi ensi viikonloppuna odottaa Tukholman-reissu ja laivailua. Aina pitää olla seuraava reissu tiedossa, jotta levoton sielu saa mielenrauhan.

The owls are not what they seem

Huomaamatta blogitaukoni on venynyt tahattomasti yli kuukauden mittaiseksi. Onnnistuneen Englannin reissun jälkeen olen paiskinut töitä vaateliikkeessä hullun lailla, jotta Topshopin, Primarkin ja vintagekauppojen aiheuttama lovi rahapussissa tasoittuisi. Mainittakoon vielä, että pieni matkalaukkuni vaihtui reissun aikana kaksi kertaa isompaan. Uusi matkalaukkuni meinasi aiheuttaa ongelmia lähtöselvityksessä (ei siis sen sisältö). Ja ei, matkalaukkuni ei pursunnut vain vaatteista, enemmänkin kirjoista ja muista käyttöesineistä.

Ja jotta lentokentällä asioiminen ei olisi tehty minulle liian helpoksi, jouduin vielä käsimatkatavara syyniin, jossa yli äyräiden pursuava - juuri kriittiset mitat täyttävä kassini, joutui turvatarkastajien penkomaksi. Siinä vaiheessa ympärillä olevia ihmisiä nauratti, kun kassistani pengottiin esiin puinen, pieni pöllöpatsas. Siinä sitten seliteltiin, että juu mulla on menossa "pöllökausi". Kiinnostus pöllöjä kohtaan juontuu varmaan sadannesta kerrasta, kun tuijotan yön pimeinä tunteina Twin Peaks -kulttisarjaa, jonka sivutuotteena pöllöjen lisäksi saa unimaailmankin melko mielenkiintoiseksi.

 

 
Selaillessa reissu-albumia, herää armoton kaipuu Englantiin. Hyvät ihmiset, kehittelen koko ajan mielessä eri teorioita siitä, miksi minun tulisi päästä takaisin Englantiin. Toistaiseksi kuuntelen järjen ääntä. Yllä olevassa kuvassa tiivistyy hyvin Englannin reissun tunnelma. Kuva on otettu Birminghamista lemppari bilepaikkani The Snobsin edestä. Iso huokaus. Missään, ei koskaan ole ollut niin hyvä bilemeininki kuin Snobsissa. Tämä on tullut todistettua monen monta kertaa.

13032010

Vihdoinkin tämä neiti pääsee aloittamaan viikonlopunvieton. Takana on taas jokakuukautinen koulutusviikonloppu Jyväskylässä. Iso huokaisu, kun sai esitystekniikan portfolion palautettua sekä esiteltyä markkinointiprojektin aiheen seminaarissa. Alkukankeuden jälkeen opinnot JAMKissa alkaa vihdoin päästä vauhtiin. Eiköhän tästä vielä vestonomi tule!

Vaikka aurinko onkin viime päivinä pilkistänyt entistä enemmän, olen vilukissana jatkanut edelleen verhoutumista zaran villakangastakkiin, jonka bongasin 70% alesta noin kuukausi sitten. Mikä sääli olisikaan hankkitua sairaaksi kevään kolkutellessa ovelle.  Ja mikä sääli olisi sairastua ensi viikoksi, kun tämä suuntaa viikoksi ENGLANTIIN!! Minut tunteville on varmaan sanomattakin selvää, että kuinka paljon rakastan Englantia ja brittikulttuuria. Kyllä tässä vielä yhden novellianalyysin jaksaa vääntää, kun tietää, että  keskiviikkona kone starttaa kohti Manchesteria. Mutta sitä odotellessa oodi viikonlopulle!

TOO PERFECT

Mikä täydellinen päivä! Hyvät yöunet, auringonpaiste, kiireettömyys. Tyttö on ollut yhtä hymyä. Aamupäivällä poikkesimme poikaystäväni kanssa kulman takana sijaitsevassa CTRL:n showroomin mallikappalemyynnissä, josta mukaan lähti mekko, t-paita sekä neuletakki. Ja kyllä oli melkoista hulinaa CTRL:n pienissä tiloissa, nopeat söivät hitaat ja rekeiltä hävisi hälyttävän nopeasti tavaraa. Hetkeksi käsistä päästetty mallikappale oli hetkessä kadonnut uuden omistajan kainaloon. Hyvä mieli jäi kuitenkin omista löydöistä. Ajoitus oli mitä parhain, olimme paikalla puoli yhden jälkeen - vieläkö jotain mielenkiintoista oli jäljellä. 

Toinen päivän kohokohtani oli se, että tähän taloon saatiin vihdoin saumuri. Eläköön! Tätä on odotettu. Nyt vielä sovitusnukke ja tämän neidin työtilat olisi valmiit. Tai tässä tapauksessa tulisi puhua työnurkasta, tilaahan täällä ei ole!

Led zeppelin t-paita # Cow vintage
farkkupaita # vero moda
huivi # pieces
leggarit # pieces
cowboy bootsit # new look

HUOKAUS

Pelastuin vielä tänään jatkuneelta bussi- ja kuljetusalan lakolta vapaapäivällä. Huomenna en olisi ollut niin onnekas, jos bussilakko olisi jatkunut. Vantaalle Helsingistä on muutenkin niin surkeat kulkuyhteydet, että olisin joutunut turvautumaan osittain taksiin. Iso huokaus!

Tämä päivä on kulunut leppoisasti koulujuttujen parissa. Kaivoin pitkästä aikaa kaapista vesivärit, muotipiirustus -opukset, vesiväripaperia ja aloin tehdä esitystekniikan portfoliota, jonka deadline lähenee uhkaavasti. Alku kankeuden jälkeen, piirtäminen ja maalaaminen alkoi jälleen sujua - ja nautin suunnattomasti leppoisasta iltapäivästä mieheni työskennellessä pöydän toisessa päässä.

Pidimme myös pienen luovan tauon pyörähtämällä keskustassa. Kiertelimme päämäärättömänä muutamassa ketjumyymälässä, josta mukaan ei tarttunut kuin miehelle Carlingsista t-paita. Jotenkaan mikään ei innostanut - ja hyvä niin. Paluumatkalla kävin palauttamassa osan tilaamistani Sonia Rykiel pour H&M -malliston tuotteista ärrälle. Varmaan porukka onkin jo huomannut, että H&M:n Rykielin malliston kokomitoitukset ovat päin persettä. Omalta kohdaltani sain todeta seuraavaa: S-kokoa tilaamani paita ja yksiolkaiminen, musta neulemekko osoittautuivat todella isoiksi. S:n sijaa ne muistuttivat L-kokoa!!



Sarvikuono-koruni on saanut seuraajansa titiMadamin kokoelmasta: pantterin. Olen kerrassaan ihastunut suunnittelijan eläinmallistoon.

Nyt viettämään hyvin ansaittua leffailtaa. En tiedä kuinka nappiosuma tämä Looking for Eric - elokuva on, mutta nyt kaivataankin jotain aivot narikkaan - viihdettä.


jakku # New Look
paita # H&M
kissa-koru # TitiMadam

SISUSTUSLÖYTÖJÄ

Käydessäni Oulussa pari viikkoa sitten, tein ihan uskomattomia sisustuslöytöjä. Jotka tosin jouduin jättämään toistaiseksi Ouluun suuren kokonsa vuoksi. Muuttokuormaa odotellessa. Ensimmäinen tulokas löytyi Secondhand storesta kolmella eurolla. Nappasin tämän vintagehenkisen kukkasermin oitis matkaani. Veljeni nolotti, kun sisko paineli pitkin Oulun katuja sermi kainalossa. Sanoi, että näytin kuin olisin kävellyt surffilauta kädessä.



Toinen löytöni oli arvioltaan 60-luvulta peräisin oleva avaruussukkula -peili. Tämän löysin Pikku-Liinusta, joka olikin muuntautunut oikeaksi retrohuonekalujen erikoiskirppikseksi. Myyjän mukaan peili olisi toimittanut virkaansa joskus vaatekaupassa. Sama ajatus oli minullakin mielessä. Peili tulisi vielä jonain päivänä seisomaan omassa vintageputiikissani. Ostoni perustelin myös samoin poikaystävälleni, joka joutui tarjoamaan peililleni väliaikamajoitusta.



Peiliin taakse saa myös valon, mutta siis ihan mieletön - ja todellakin erikoinen! Kuva on otettu juuri, kun poikkis kantoi sen sisään ihailtavaksi, eli se ei ole jäämässä nököttämään keskelle huonetta;) Taustalla myös kaaosta, mutta ei kiinnitetä siihen huomiota. Paitsi, että kaipaan niin noita kirja- ja leffapinoja.

SAY YEAH TO LEOPARD PRINT

Helsingissä on pyryttänyt lunta niin tuutin täydeltä, että päätin heti aamulla suosiolla jättää luentomatkani Tampereelle väliin. Junien myöhästely, rautatieasemalla norkoilu ja muutenkin pitkäksi venynyt päivä eivät houkutelleet poistumaan kodin lämmöstä. Kuin huomaamatta aika kului siivillä lukemalla blogeja ja uusinta Trendiä koulujuttujen ohessa. Miten mukava välillä sulkeutua omaan rauhaan.



Muutaman räväkän tyylikuvan innoittamana kiskaisin vaaterekiltä tänään päälleni leopardia, ei vain yhden vaatteen verran, vaan kolmen! Miksei muka samaa kuosio voisi yhdistellä päälleen yht'aikaa? Yksivärinen asu, jota piristää leopardihuivi - soo boring!! Niin nähtyä! Omassa versiossani sama kuosi toistuu topissa, neuletakissa sekä sukissa, muun asukokonaisuuden jäädessä hillityksi. Too much?

p.s. Bongaa kuvan taustalta keittiövälineitä. Pienessä yksiössäni kuvauspaikat ovat kortilla, jokainen neliö on tehokäytössä.

toppi # vero moda
neuletakki # H&M
trikoohame # H#M

old age.

Eilen innostuin siivoilun lomassa järjestelemään (lue:penkomaan)"vanhoja" vaatteita, joita en ole pitänyt vähään aikaan. Mielessäni oli 90-luvun tv-sarjat ja elokuvat, kuten Reality Bites ja The thing called love, joiden inspiraationa päädyin kaivamaan parvella sijaitsevasta vaatekasasta päälleni jotain seuraavaa - Courtney Love meets Chloe Sevigny.



mesh-paita # lindex
kukkatoppi # New Look
farkkushortsit # H&M
sukat # New Look

MOI, RYKIEL ET UN NOUVEAU PULL

Viimeiset kaksi yötä olen kukkunut hereillä vielä silloinkin kuin postipoika on kiikuttanut postiluukusta hesarin. Syy tähän yömyöhäiseen kuppailuun on ollut Weeds - tv-sarja. Kaikessa hulludessaan ja paikoittain liian överiksi vetävä mustan huumorin puhutteleva sarja on saanut minut totaalisesti jumittumaan sohvalle läppäri sylissä. Viime yönä katsoin 5. tuotantokauden viimeisen jakson - ja sniif minulla on vieroitusoireita, siis sarjasta!! Mitä nyt katsoa, kun sarjan kaikki tähän asti esitetyt jaksot on nähty? Nancy and Andy come back!!!

Uskoin yökuppaamiseni kostautuvan tänä aamuna, niin että jäisin ilman omaa palaa massaluksusta by Sonia Rykiel. Toisin kuitenkin kävi. Satuin olemaan H&M:n nettisivuilla kahdentoista kiepeillä, jolloin tilanne näytti aluksi toivottomalta. Hetken kuluttua nettisivut ilmeisesti päivitettiin, sillä yht'äkkiä haluamani tuotteita onnistui klikkailemaan ostoskoriin.

Treffit Sonian kanssa eivät päättyneet vielä tähän, sillä päätin vapaapäivän kunniaksi tehdä pienen shoppailu ekskursion keskustaan. Ja ihan uteliaisuutta kävin vilkaisemassa Rykiel-mallistoa ihan paikan päällä. Ja totesinpa sen, että melkein kaikkia haluamani tuotteita olisi löytynyt myymälästä. Ja hox, kello oli jo jotain neljä, eikä sovituskopeillakaan ollut jonoa. Jotain sitten lähti vielä mukaan...


Näin kevättä kohdin keltainen väri on alkanut miellyttää silmää. Mustasta hameesta en ole niinkään varma, sillä olen enemmän kynähameen kuin kellohelman ystävä. Mutta annetaan hameelle mahdollisuus. Hame näytti kivalta päällä - ja luo sopivasti mielikuvia ranskalaisista elokuvista.

Loppuillan vietän Rykielin suunnittelema keltainen baskeri päässä, juon viiniä, syön suklaata ja katson elokuvia. Ah niin tavista!!

Mukavaa lauantai-iltaa!!

WHAT A FEELING - TOUCH OF SPRING

Viime viikko vierähti hujauksessa minun vieraillessani pari päivää Oulussa. Ohjelmassa oli kirpparipöydän laittoa, kirjastossa käyntiä, kavereiden treffailua sekä ruokailua lemppari kiinalaisessa. Kyllä se vaan on niin kotoista käydä Oulussa! Ja mikä ihana fiilis oli kävellä vanhalle vaatekaapille ja penkoa sieltä jo jonnekin mielen syövereihin unohtuneita vaatteita.Viime lokakuussa muuttaessani Helsinkiin, jätin suosiolla Englannista ostamani kevät/kesävaattet odottamaan sitä aurinkoa Ouluun. Ja nyt ah tätä jälleennäkemistä - melkein kuin olisi vaatekauppaan astunut. Ja arvatakin saattaa, että neiti saapui takaisin Helsinkiin kassit pullollaan löytöjä omalta vaatekaapilta. Laukkujen määrästä lienee kertoo, että rautatieasemalla oli turvauduttava taksiin. Kolmen ison kassin, matkalaukun sekä koiran roudaaminen ratikkaan olisi ollut liian uhkarohkea yritys - jopa minulle.



jakku # H&M
farkkushortsit # secondhand
toppi # TOPSHOP
kissa-riipus # titiMadam

Hattutemppuja

Paukkuva pakkanen ja loputon lumisade ovat saaneet minut turvautumaan järeämpiin päähineisiin. Muutama vuosi sitten H&M:ltä hankittu karvahattu palvelee kantajaansa näillä keleillä. Eiran koirapuistosta voi koirani lisäksi bongata jonkin toisen sortin kirmailevan eläimen - tai ainakin avokkini mukaan karvahattu päässä muistutan lähinnä pesukarhua. Kohteliaisuus sekin!




Loppuilta istutaankin junassa, pendolinon kiitäessä halki Suomen kohti kotoisaa Oulua. Koko poppoo on kyydissä:minä, mies ja koira - ja pullo siideriä. Hurjaa!!

MAANANTAI KIITÄJÄ

Terveisiä bussista. Koska työmatkani haukkaavat päivästäni kolme tuntia, päätin kerrankin hyödyntää matkustusaikaa bloggaamalla, kun kerran mokkulakin löytyy. Kiitos veljeni, jonka mokkula on jäänyt asumaan tähän talouteen;) Julkiset kulkuvälineet ovat kyllä aina niin suuri arvoitus, koskaan ei voi tietää kenen viereen "pääsee" istumaan, tai kuinka monta minuuttia myöhässä saavut taas tänään töihin. Tällä hetkellä bussissa istuu vanhahko mies, joka ilmeisesti ei osaa päättää missä osassa bussia haluaisi istua. Kyseinen mies on viimeisen kymmenen minuutin aikana vaihtanut istumapaikkaa kolme kertaa.

Viikkoni alkaa kiireisissä merkeissä. Tänään Helsingissä, huomenna Tampereella ja keskiviikkona Ouluun. Eli jälleen kiiretään radan päällä. Helmikuuni alkoi siinä mielessä lupaavasti, että sain kuun alusta vähennettyä viisipäiväisen työviikkoni kolmeen, niin että kirjoittajalla jäisi aikaa johonkin muuhunkin olennaiseen, kuten koulutehtäviin, novellianalyyseihin, vaatesuunnitteluun ja piirtämiseen. Niin ja tämä paljon kaivattu vapaa-aika tietää aktiivisempaa otetta tähän blogiinkin. Huraa! Toki tuloni laskevat kuin lehmän häntä, mutta aikaa ja henkistä hyviinvointia ei paljon rahalla korvata.

MAMMA TULI KYLÄÄN

Mikä onkaan mukavampi yllätys kuin oma äiti, joka saapuu pohjois-pohjanmaan pikkukaupungista auttamaan tytärtään kiireen keskellä! Muutaman vuorokauden sisällä olen ravannut Tampereella luennoilla (kyllä, koitan sinnikkäästi jatkaa opintojani!) sekä töissä Vantaalla. Ja kun sitten olen viimein illalla raahautunut kotiin, on iso kivi vierähtänyt sydämmeltä, kun tiskit on tiskattu ja asiat järjestyksessä. Tiedättehän äidit! Parasta äidin vierailussa on seura ja hyvät keskustelut. Iltaisin keitetään teetä ja haetaan hetken mielijohteesta herkkuja lähikaupasta ja katsotaan teeveetä, niin arkipäiväistä - ja niin juuri sitä mitä tarvitsen! Mamma, ihana kun olet täällä!



Seiloriraidat jaksavat miellyttää - toistaiseksi. Ei tarvitse kuin vierailla vaateketjulta toiselle, kun meinaa jo saada melkoisen seiloriähkyn. Paras resepti on siis välttää vaatekaupat, ja nauttia hetkistä, kun raita antaa voimaa pimeän ja kylmän keskellä.

KIRSIKKAPIIRASTA, ANYONE?

Vihdoinkin, I'm back! Ensimmäinen hetki varmaan kahteen kuukauteen, kun minulla on aikaa istua alas ja kirjoittaa - nytkin siis istun junassa;) Joulun alus oli kaupan alalla sen verran hässäkkää, ettei aika tuntunut riittävän enää mihinkään! Ei hyvä! Siksipä tämä vuosi alkaakin suurella elämäntaparemontilla. Listan kärkipäässä on töiden vähentäminen. Jotenkin vuosien varrella on onnistunut käymään niin, että opiskelun ohella työ on onnistunut haukkaamaan liian suuren palan elämästäni. Onneksi pomoni oli ymmärtäväinen ja onnituinkin vähentämään työvuoroja reippaasti - muuten tiedossa olisi ollut varmasti loppuunpalaminen. Minulla kun on paha tapa haalia ympärilleni liikaa asioita, joita yritän tunnollisesti hoitaa hokien mantra "kohta helpottaa" . Nyt olen todennut, että "ei muuten helpota!"

Mutta, mutta kevättä kohti mennään. Tämän huomaan keväälle suuntautuneesta värisilmästä, joka hamuaa vaatekauppojen rekeiltä raitaa, kukkaa ja väriä. Uudet tuulet puhaltavat myös siinä mielessä, että farkkulegginssit alkavat kyllästyttää, onko kukaan muu havahtunut samaan ilmiöön? Mieheni on erityisen riemastunut tästä, hänhän ei ole ollut kovin innostunut farkkuleggari-intoilustani. Kevään yksi projektini onkin löytää mukavat, hyvännäköiset ja istuvat farkut. Farkkuleggareiden jälkeen kroppa huutaa erityisesti mukavuuden perään!




paita - Only
hame - primark
laukku - pieces
neuletakki - zara


Hyvää viikonloppua! Itse aion nauttia viikonloppuvapaasta parhaan ystäväni seurassa ja piipahtamalla häämessuilla.