Blog in, again

Huomaamatta aika on kulunut siivillä. Blogini päivitys on kiireen keskellä siirtynyt aina sinne "huomiseen". Mutta tänään, tänään minulla on VAPAAPÄIVÄ. Nyt voin jo huokaista, sillä kiireisenä pitämäni juhlapukukurssi harjoituksineen on helman kääntämistä vaille valmis. Hymyillä voi jo ihan siitäkin syystä, että maanantaina minulla alkaa kuuden viikon työharjoittelu tavaratalossa, ja saan unohtaa hetkeksi kouluun liittyvät haasteet sekä aamuviiden herätykset. Lisäksi vuorokaudessa saan käyttööni kolme ylimääräistä tuntia, kun ei tarvitse reissata koulumatkoja. Ehkäpä tämä bloginikin alkaa taas elää.

Kiireisestä aikataulusta kertoo se, kuinka huomaamatta lehtihyllyt pursuavat taas uusimpia numeroita, entisten ollessa vielä osittain lukematta. Viimeksi eilen kaupan kassajonossa havaitsin uuden Trendinkin jo ilmestyneen. Omalla yöpöydälläni odottaa vielä lukijaa Olivia, Image ja uusi tuttavuus Luna (joka valehtelematta on säilynyt koskemattomana viimeiset kolme viikkoa). Lehtilukijana olen sen verran pinttynyt, että lukuprosessiani säätelee kirjoittamaton sääntö; lehti luetaan sivu kerrallaan, ei etuilla tai kurkita seuraaville sivuille. Joillakin elämän osa-alueilla on vallittava kuri ja järjestys, toisin kuin kotitöiden kuten siivouksen saralla. Siisteyden suhteen olen oikea hompsuli. Viikon aikana pitkän eteisen käytävälle kasautuu pino kirjoja, koulutarvikkeita ja lennossa vaihdettuja laukkuja ja vaatteita. En koskaan opi, vaan sama tavarapaljous on minua vastassa perjantaisin. Ja joka kerta, kun tässä talossa suoritetaan viikkosiivous, minä esitän silmät sirillään poikaystävälleni lupauksia siististä eteisestä, jossa tavarat ovat löytäneet oman paikkansa myös kiireen keskellä. Sitä odotellessa...Mukavaa viikonloppua!



villapusero # second hand
nahkahame # lindex
sukkahousut # h&m
musta trikoopaita # h&m
kengät # second hand

Tirkistelijä

Olen tarkkailija, utelias - ja joskus tirkistelijä. Kaduilla tarkkailen ihmisten pukeutumistyylejä ja haen inspiraatiota milloin hauskasta tukkatyylistä, milloin mielenkiintoisesta asukokonaisuudesta. Tänään tosin luontaista uteliaisuuttani tähyilin koiraa ulkoiluttaessani naapurin kerrostalon pihalle, jossa onneton pariskunta tappeli todella kauan, todella kovaan ääneen, niin että puoli kapunkia raikasi ikävistä huoritteluista. Surullista.

Ikävän tirkistelijän ominaisuuden olen huomannut itsessäni vasta äskettäin. Tämä tirkistely kulminoituu BB:hen eli minun kielelläni Big Bordelliin. En ole koskaan aiemmin seurannut yhtään ainuttakaan BB:n tuotantokautta, ja olen niin vannonut suureen ääneen, että moista tosi -tv moskaa, en todellakaan katso. Koulussakin päivittelin ymmärtämättömänä kaveriani, jonka oli pakko katsoa BB:tä joka ilta. No miten kävi minulle, joka marttyyrina vannoi käyttävänsä aikansa paremmin kuin tosi-tv viihteen parissa? Noloa myöntää, mutta olen puoliaktiivisesti ihan vahingossa alkanut katsomaan sarjaa. Nyt niitä ymmärtämättömiä katseita saan poikaystävältäni, joka tosin hänkin esittää tekevänsä jotain muuta hyödyllistä tv:n ääressä.

Oma puolustuspuheeni BB:n varastamalle ajalleni on puhtaasti sosiaalipsykologinen. On mielenkiintoista seurata porukan ryhmädynamiikkaa, analysoida tyyppien sopeutumista ja käyttäytymistä ryhmän sisällä. Toisaalta sarjan katsominen aiheuttaa minussa suurta hämmennystä, ja jakson päätyttyä naamalleni jää yleensä typertynyt ilme. Välillä ymmärrykseni tätä julkishakuista yhteiskuntaa kohtaan ei vain riitä. Ajattelevatko nämä ihmiset tulevaisuuttan ollenkaan? Miltä esimerkiksi näyttää CV:ssä maininta "olen ollut tv:ssä paljastamassa itseni"?

Big Bordellin katsomisesta syytän myös huonoa tämänhetkistä tv-sarja tarjontaa. Haikein mielin muistelen niitä mukavia syksyisiä arki-iltoja, kun pitkän päivän jälkeen sai käpertyä viihdyttävien sarjojen fiktiiviseen maailmaan.

Oma todellisuuteni on keskittynyt tiiviisti koulun ja työn ympärille, helposti vierähtää 11 tuntia käymättä kotona. Koulussa kiireisenä pitää juhlapuvun valmistus. Tänään oli ensimmäinen sovitus, ja huomenna pääseekin sitten surruttamaan vauhdilla. Postailen kuvia sitten valmiista työstä, ja kun tähän talouteen saadaan uusi kamera. Pukeutumisen saralla tosielämäni on keskittynyt lähinnä tämän Nanson mekon ympärille, se nyt vaan on niin helppo pukea päälle. Toisinaan sitä mieltyy johonkin vaatteeseen niin, että sen haluaisi pukea päälleen joka päivä.



p.s. Tämä on ainut postaus, jossa käsittelen ilmiötä BB. I promise!

70's party

Perjantain koti-ilta kääntyi yllättäin pikkutunneille venyväksi baarikierrokseksi 45:ssa. Ja tulipa tanssittua niin sydämen kyllyydestä. Huomaa, etten ole käynyt ulkona ainakaan kuukauteen. Tosin seuraavan päivän kirpparipöydän laittaminen ja vaatteiden hinnottelu olikin sitten jo ihan toinen juttu. Kokemus, jota en tule toistamaan.

Perjantai-illan viininmaistelu ja nostalginen lp:levyjen kuuntelu poiki baarikeikan lisäksi idean 70-luvun teemabileistä ensi lauantaille. Emme ole vieläkään ennättäneet järjestää kummoisiakaan tupareita tässä kodissamme, niin olkoon nämä 70-luvun pukujuhlat sellaiset. Tiedossa on siis pukuloistoa, ja minä saan viimein tekosyyn pukeutua 70-luvun mustakultaiseen discopukuun. Tänään suunnittelimme ystäväni kanssa ohjelmaa ja purtavaa bileisiin pähkinäcappuccinoa hörppien naapurin kahvilassa. Tästä tulee niin kivaa!


Inspiraatiokuvia bileitä varten...




The liken suloiset kuvat


Tukkatyyliä Charlien enkeleiden tapaan...

Nyt takaisin leffaillan pariin. Illan ensi-iltana on amerikkalais-korealaisen ohjaaja Jieho Leen The air I breath.
kuva, kuva 2. kuva3.

Täydelliset farkut

Jo pidemmän aikaa on ostoslistallani kiikkuneet farkut. Ja koska sopivien farkkujen löytäminen on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta, olen "ignoorannut" vaatekauppojen farkkutarjonnan keksien selityksiä välttääkseni ahtaasen sovituskoppiin tunkeutumisen vain havaitakseni takamukseni taas levinneen (vai kuka niitä housuja oikein kutistaa?). Lisäksi farkkujen ostaminen on oikeasti sijoitus, joka tuntuu opiskelijan kukkarossa. Halvalla toki löytää farkkuja, jotka istuvat vielä sovarissa ihan kivasti, mutta jo muutaman käyttökerran jälkeen ne muistuttavat "vellihousuja". Täydellisten farkkujen kriteereihin hintalaatu-suhteen lisäksi kuuluvat ehdottomasti malli, väri mukavuus sekä se, että ne luovat illuusiota pienemmästä takamuksesta. Viimeaikaiset kokemukseni farkkujahdista on se, että hyvännäköiset farkut ovat suunniteltu ns "lättäperseille", sillä takamusvara tämänpäivän farkuissa on kovin olematon. Olen nainen, en kukkakeppi, perkule!

Tänään minä kuitenkin löysin ne; täydelliset, superwoman farkut One waysta ollessani pakollisella syystakki ostoskeikalla. Jo kaukaa kiinnitin huomiota farkkujen täydelliseen malliin ja kapeaan lahkeeseen sekä kulutettuun vaaleansiniseen pintaan. Sovituskopissa nämä ihanat Dieselit näyttivät vihreätä valoa. Takamukseni kiittää ja kumartaa. Uusi aikakausi on alkanut housumaailmassani.




Joku tahtoi myös kuvaan...


farkut # diesel korot # second hand 70-luvun diskomekko # second hand musta jakku # h&m
nahkainen vyölaukku # second hand

Ah, huomenna on jo perjantai, alkaa puuduttamaan nämä 05:30 -aamut!!

Yöhiippailija

Edellisessä postauksessani hehkutin uusia, punaisia kiiltonahkanilkkureitani, tänään jo kiroan ne. Tapahtui eilen: Olin sovittamassa uutukaisiani kolmatta (siis kolmatta!!) kertaa jalkaani - ja mitä tapahtui, toisen nilkkurin vetoketjun vetokahva mureni jalkojeni juurelle. Pienen kirosanalitanian jälkeen ääni sisälläni nipistelee katkerana; olisit tyttökulta luottanut vaistoosi, ja jättänyt tilauksen tekemättä. Nyt jälleen viisastuneena minä vannon kautta kiven ja kannon, etten koskaan tilaa mitään Elloksen postimyyntikuvastosta, en vaikka eteeni kiikutettaisiin kymmenen -75% etuseteliä. Opin läksyni.

Mutta mukavampiin aiheisiin. Poikkesin tänään naapurin kirppiksellä, ja bongasin yhden parhaita kirpparipöytiä ikinä. Kyseinen pöytä notkui upeita vintagemekkoja, koruja, takkeja, kirjoja ja päähineitä pilkkahinnalla. Kerrankin hinnat oli laitettu niin alakanttiin, että helppo oli tämänkin neidin santsata. Varmasti pääkaupunkiseudulla näistä helmistä olisi saanut pulittaa vähintäänkin puolet enemmän. Mukaani lähti kolme mekkoa, ruskea nahkahame, sähkönsininen baskeri, kaulakori sekä hiussolki. Ja kaikki tämä alle 20 eurolla. Jotain hyvää tällekin päivälle.
Esittelen löytöjäni, kunhan ne ovat käyneet puhdistautumisriitin pesukoneessa.

Tässä makupala päivän löydöistä.

punainen raglahihainen mekko, jossa pääntiellä ja hihansuissa röyhelöä. 3,5€


Kuvasarjaa "yöhiippailija"

Tässä Nanson mekossa vietin koko viikonlopun.


Neiti etsivä...
villakangastakki # Uff
lapikkaat # second hand
villamyssy # H&M


...ja hän katosi pimeään yöhön...Bonne nuit!

Red shoes

Syksyistä maanantaipäivääni piristi tekstiviesti; "Tilaamanne elloksen paketti on noudettavissa postista". Arvatkaa kuka lähti siltä istumalta kohti postia? Noin kuukausi sitten laitoin tilaukseen ne useassa blogissakin huomiota saaneet punaiset kiiltonahkanilkkurit. Vaikka kengät ulkonäkönsä suhteen täyttävät odotukseni, epäilen silti laatua, sillä muutama vuosi takaperin tilasin ellokselta kengät, joiden pohjat muistuttivat pahvia, ja jo muutaman käyttökerran jälkeen ne olivat valmista roskiskamaa. Toivottavasti laatu olisi parantunut, ja nämä punaiset ihanuudet kestäisivät myös käyttöä.



p.s. Huomenna nämä kengät pääsevät koekäyttöön, jatkoa siis luvassa kenkien kestävyydestä..

I sydän elokuva

Yleensä joka syksy selailen eri opistolehtien kurssitarjontaa, ja ympyröin mielenkiintoisia kursseja. Valitettavasti aika ei ole aina puolellani. Työssäkäyvänä opiskelijana on monesti mahdotonta nipistää edes yksi tunti päivästä itselleni tai harrastuksille. Tälle syksyä yritin järjestää aikataulujani niin, että olisin voinut aloittaa taidehistorian opinnot avoimessa yliopistossa - no, itse mahdottomuutenhan se kaatui. En yksinkertaisesti voi vaatia työpaikaltani kahta arki-iltaa vapaaksi luennoilleni, lisäksi kulkeminenkin olisi osoittautunut ongelmaksi, kun olisi pitänyt olla jatkuvasti autoa lainailemassa. Typeräähän olisi maksaa hintavista luennoista, joille ei joka kerta pääsisi osallistumaan. Siispä taas joudun siirtämään taidehistorian opintoja hamaan tulevaisuuteen. Ehkä ensi syksynä?

Toisella sijalla kurssilistallani oli elokuvatutkimuksen perusopinnot, joihin ilmottauduin hetki sitten mukaan. Elokuvatutkimus on minulle sikäli luonnollinen valinta, koska intohimoinen harrastukseni on kautta aikojen ollut elokuva. Katson viikoittain valehtelematta vähintään neljä elokuvaa sekä luen aihepiiriä käsittelevää kirjallisuutta. Muutama vuosi sitten tilasin vielä Filmihullu-lehteäkin. Nykyisen työpaikkani ohella en ole raskinut luopua vanhasta työpaikastanikaan videovuokraamon tyttönä jo pelkästään leffa- ja karkkiedun sekä rennon työilmapiirin vuoksi. Lisäksi elokuva kiinnostaa minua erityisesti jo puvustuksen kannalta.



p.s. Olisi kiva lukea millaisille kursseille muut ovat ilmottautuneet, mikä kiinnostaa? Kielet? Käsityöt? Tai onko esimerkiksi jollakulla kokemusta elokuvatutkimuksen opinnoista?


Bongasin eilen tämän t-paidan forever21 -nettisivuilta. Paita herättää minussa ristiriitaisen reaktion, toisaalta tykkään että se on hauska, ja se sopisi hyvin esimerkiksi mustien pillifarkkujen ja nahkatakin kanssa, vai onko tämä t-paita sittenkin liian mauton??Vai minä liian tosikko?