sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Uusi alku.

Viime aikana mykkänä elänyt blogi mykistyy nyt kokonaan. On aika startata uusi alku. Tänään starttaa uusi blogini osoitteessa www.onefinedaybysatu.blogspot.com . Tervetuloa mukaan! Ja toivottavasti te  muutamat vanhat ja sinnikkäät lukijat jaksatte kulkea mukana kohti uusia seikkailuja One fine dayn parissa. Luvassa on säännöllisempää kirjoittelua elämästä, opiskelusta, kirjoista, elokuvista ja tietysti muodista.

torstai 27. toukokuuta 2010

Lumikki, kultakutri, brunette vai blondi?

Viimeisen parin kuukauden aikana olen tuskaillut kulahtaneen hiusvärini ja hapsuisen tukkani kanssa. Kampaamokäynneille ei ole liiennyt aikaa, eikä päätöstä juuri siitä oikeasta hiusmallista ole syntynyt. Nyt kuitenkin kuljetaan jo niin synkkiä polkuja, että kohta aamulla itsensä kohtaaminen peilistä on jo liian kyseenalaista puuhaa. Hiusasiassa olen kuitenkin niin hakoteillä, että ennen kampaamokäyntiä tulisi päättää jo yksi perusasia - tumma vai vaalea, pitkä vai lyhyt? Hiustenpidennyksestä olen haaveillut jo pitkään, mutta en sittenkään tiedä, että onko minusta jonkun toisen entisen tukan kantajaksi. Toinen merkittävä tekijä tukan hankkimisessa ja asentamisessa on tietysti raha. Upeiltahan ne hiustenpidennykset oikein laitettuina näyttävät. Yllätyin tosissani sitä, kuinka monella työkavereistanikin on pidennys. Tervetuloa postmoderniin maailmaan. Oma tukka ei näytä enää miltään, uljaan ja tuuhean pidennyksen rinnalla. Näinhän se menee.

Tumma vaiko vaalea? - tämä on ehdottomasti se ydinkysymys, josta en tunnu pääsevän yli. Välillä olen niin vakuuttunut, että haluan takaisin oman tumman sävyni hiuksiini. Haaveilen pitkästä tummasta tukasta á la Penelope Cruz, sitten muotilehtiä selatessa eteeni osuu kuva Kate Mossin taivaallisesta vaaleahkosta hiuspehkosta, ja olen ihan hukassa.

Tänään hiushulluuteni meinasi paisua jo niihin mittoihin, että melkein turvauduin parturisaksiini  leikatakseni itselleni otsatukan - tämä yllytys tuli itse asiassa poikaystävältä, jonka mukaan otsatukka pukee minua.  Muutos olisi tervetullut. Päätöksiä kehiin ja mars kampaajalle!

Tässä joitain inspiraatiokuvia tietokoneen arkistosta...



Tumma ja tulinen. Dramaattisen kaunis.

 Söpö Penelope-look. Mieheni suosikki.


Lyhyt Twin peaksin  Josie-henkinen -look.

Fashiontoastin Iki-ihana Rumi. Sen lisäksi, että nainen on kuin jumalatar, on hänen kultakutrinsa boheemineen juurikasvuineen täydellinen.


Kuvat: anna travelyan´s blog jak & jill blog, fashiontoast


maanantai 24. toukokuuta 2010

I want to be on holiday

Viimein kun eilen koitti ensimmäinen vapaa työ- ja opiskeluputken jälkeen, viileni ilmat sopivasti. Olin suunnitellut nauttivani auringosta viereisessä puistossa viltin päällä loikoillen, siemaillen virvokkeita ja lukevani Virginia Woolfin elämäkertaa. Toisin kävi. Viileä ja sateinen ilma houkutteli idyllisen Bar Llamasin sisätiloihin. Loppuillaksi tarttui mukaan Makuunista Le Chocolat - leffa. Ei hullumpi tapa viettää sadepäivää.

Sunnuntain rento asukokonaisuutena toimi Tukholman Weekdaysta ostama tunika, jonka kaula-aukko venyy ikävästi jokaisella käyttökerralla. Ystävieni seurassa pelkäsin koko ajan vilauttelevani rintaliivit, kun paita uhkaavasti valui molemmilta olkapäiltä ja edestä. Ei hyvä! Mekon sävystä kuitenkin pidän, sen seuraksi sopii mukavasti luumun värinen huulipuna, ripaus dramatiikkaa.









Kuvat on otettu veljeni kännykällä, harmikseni unohdin kameran ystäväni autoon opintomatkan päätteksi.

Nyt töihin, kiireinen viikko odottaa! 

maanantai 17. toukokuuta 2010

GRAZY SHOES AND ODD PEOPLE


Viikonlopun hellesäät ovat laittaneet joukon levottomia sieluja pörräämään pitkin Helsingin katuja. Poikaystäväni villiintyi niin auringosta, että päätti veljeni innoittamana vielä vanhoilla päivillä opetella skeittaamaan - tyttöystävä on sitten laitumilta haukkonut henkeä ja läksyttänyt epämuodikkaan kypärän ja kyynärsuojien puolesta.

Lauantaina pääsin viimein työkiireiltä nauttimaan aurinkoisesta säästä. Kesäasuksi valitsin muutama viikko sitten Tukholman reissulta, Beyond Retrosta, bongaamani leningin. Kerrankin löytyi vintagemekko joka istui sellaisenaan.



 Sisko kirmailee kaduilla veljensä matkassa...


 Poikaystäväni - kuin vanha tekijä

Niin ja pitihän minunkin sen skeittilaudan päälle uskaltaa. Tuskin kuitenkaan saan sellaista auringonpistoa, että olisin vakavasti aloittamassa noin vauhdikasta harrastusta.


keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

SISKO JA SEN VELI

Maaliskuisesta Englannin reissusta lähtien pikkuveljeni on majaillut luonani. Alun perin viikon mittaiseksi tarkoitettu koiranhoitojobi on venynyt useammaksi viikoksi, ja eipä ole veljen majailu siskoa pahemmin haitannut. Mikä mukava yllätys on tulla kotiin töistä, kun koira on käytetty ulkona, ruoka odottaa pöydässä, tiskit on tiskattu, roskat viety ja vielä imurikin on käynyt kylässä. Ja hei tässä puhutaan nyt 25-vuotiaasta nuoresta miehestä! Todellista sisarrakkautta! 



Sekin on parhautta, että meillä on veljeni kanssa samanlainen musiikkimaku, ja että veljeni on hyvin ajantasalla ulkomaalaisten bändien Suomen keikoista. Kuuntelen päivittäin NME-nettiradiota, ja kuullessani hyvän biisin, koitan epätoivoisesti raapustaa sinikantiseen sekasikiövihkoon uusien bändituttavuuksien nimiä, joita en muuten koskaan muistaisi. Vihkoni on täynnä huutomerkeillä varustettuja biisilistoja, joihin minun tulisi perehtyä. Ja mikä tässä sitten on parhautta? No se, että kuunnellessani yötäpäivää huutavaa NME:tä, veljeni välillä heittää, että "hei tää bändi on tulossa kesäkuussa Suomeen". Näiden taikasanojen myötä liput on hommattuna kesäkuussa Suomeen tulevan The Radio Dept:in keikalle. Huonomuistisena olen jo joutunut useaan otteeseen tiedustelemaan veljeltäni bändin nimeä, jonka samankaltaisuudessaan sekoitan Tape the Radio -nimiseen bändiin. Joka itse asiassa ei kuulosta yhtään hullummalta sekään! On se hyvä, että minulla on oma muistikirjani ja veljeni lähellä.

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Pyhä Lauantai


Lauantai on minulle yhtä kuin pyhäpäivä, silloin ei todellakaan opiskella tai tehdä mitään muitakaan kovaa suorittamista vaativia toimintoja (lukuunottamatta pakollisia työvuoroja).Vaikken olisikaan lähdössä ulos, on lauantai-ilta pyhitetty vähintäänkin leffalle, viinille ja herkuille. Näin on ja tulee aina olemaan. Nostan hattua ihmisille, jotka oikeasti jaksavat olla kunnon ihmisiä lauantaisin.




Vieläkö jonain päivänä kasvaisin niin aikuiseksi, ettei viikonloppuisin tarvitsisi tehdä töitä, silloin pyhäpäiväni olisi täydellisiä; ei koskaan aamuseitsemän herätyksiä. Olisin varmasti kymmenen kertaa mukavampi ihminen. Ehkä kolmen tai neljän vuoden päästä, jolloin (toivottavasti) minulla on sekä maisterin että vestonomin tutkinnot takataskussa, ja minäkin työskentelen jollain ah niin luovalla alalla. Enhän kuulosta yhtään katkeralta, että joudun työskentelemään koko viikonlopun?! Onneksi ensi viikonloppuna odottaa Tukholman-reissu ja laivailua. Aina pitää olla seuraava reissu tiedossa, jotta levoton sielu saa mielenrauhan.

perjantai 23. huhtikuuta 2010

The owls are not what they seem

Huomaamatta blogitaukoni on venynyt tahattomasti yli kuukauden mittaiseksi. Onnnistuneen Englannin reissun jälkeen olen paiskinut töitä vaateliikkeessä hullun lailla, jotta Topshopin, Primarkin ja vintagekauppojen aiheuttama lovi rahapussissa tasoittuisi. Mainittakoon vielä, että pieni matkalaukkuni vaihtui reissun aikana kaksi kertaa isompaan. Uusi matkalaukkuni meinasi aiheuttaa ongelmia lähtöselvityksessä (ei siis sen sisältö). Ja ei, matkalaukkuni ei pursunnut vain vaatteista, enemmänkin kirjoista ja muista käyttöesineistä.

Ja jotta lentokentällä asioiminen ei olisi tehty minulle liian helpoksi, jouduin vielä käsimatkatavara syyniin, jossa yli äyräiden pursuava - juuri kriittiset mitat täyttävä kassini, joutui turvatarkastajien penkomaksi. Siinä vaiheessa ympärillä olevia ihmisiä nauratti, kun kassistani pengottiin esiin puinen, pieni pöllöpatsas. Siinä sitten seliteltiin, että juu mulla on menossa "pöllökausi". Kiinnostus pöllöjä kohtaan juontuu varmaan sadannesta kerrasta, kun tuijotan yön pimeinä tunteina Twin Peaks -kulttisarjaa, jonka sivutuotteena pöllöjen lisäksi saa unimaailmankin melko mielenkiintoiseksi.

 

 
Selaillessa reissu-albumia, herää armoton kaipuu Englantiin. Hyvät ihmiset, kehittelen koko ajan mielessä eri teorioita siitä, miksi minun tulisi päästä takaisin Englantiin. Toistaiseksi kuuntelen järjen ääntä. Yllä olevassa kuvassa tiivistyy hyvin Englannin reissun tunnelma. Kuva on otettu Birminghamista lemppari bilepaikkani The Snobsin edestä. Iso huokaus. Missään, ei koskaan ole ollut niin hyvä bilemeininki kuin Snobsissa. Tämä on tullut todistettua monen monta kertaa.