Tirkistelijä

Olen tarkkailija, utelias - ja joskus tirkistelijä. Kaduilla tarkkailen ihmisten pukeutumistyylejä ja haen inspiraatiota milloin hauskasta tukkatyylistä, milloin mielenkiintoisesta asukokonaisuudesta. Tänään tosin luontaista uteliaisuuttani tähyilin koiraa ulkoiluttaessani naapurin kerrostalon pihalle, jossa onneton pariskunta tappeli todella kauan, todella kovaan ääneen, niin että puoli kapunkia raikasi ikävistä huoritteluista. Surullista.

Ikävän tirkistelijän ominaisuuden olen huomannut itsessäni vasta äskettäin. Tämä tirkistely kulminoituu BB:hen eli minun kielelläni Big Bordelliin. En ole koskaan aiemmin seurannut yhtään ainuttakaan BB:n tuotantokautta, ja olen niin vannonut suureen ääneen, että moista tosi -tv moskaa, en todellakaan katso. Koulussakin päivittelin ymmärtämättömänä kaveriani, jonka oli pakko katsoa BB:tä joka ilta. No miten kävi minulle, joka marttyyrina vannoi käyttävänsä aikansa paremmin kuin tosi-tv viihteen parissa? Noloa myöntää, mutta olen puoliaktiivisesti ihan vahingossa alkanut katsomaan sarjaa. Nyt niitä ymmärtämättömiä katseita saan poikaystävältäni, joka tosin hänkin esittää tekevänsä jotain muuta hyödyllistä tv:n ääressä.

Oma puolustuspuheeni BB:n varastamalle ajalleni on puhtaasti sosiaalipsykologinen. On mielenkiintoista seurata porukan ryhmädynamiikkaa, analysoida tyyppien sopeutumista ja käyttäytymistä ryhmän sisällä. Toisaalta sarjan katsominen aiheuttaa minussa suurta hämmennystä, ja jakson päätyttyä naamalleni jää yleensä typertynyt ilme. Välillä ymmärrykseni tätä julkishakuista yhteiskuntaa kohtaan ei vain riitä. Ajattelevatko nämä ihmiset tulevaisuuttan ollenkaan? Miltä esimerkiksi näyttää CV:ssä maininta "olen ollut tv:ssä paljastamassa itseni"?

Big Bordellin katsomisesta syytän myös huonoa tämänhetkistä tv-sarja tarjontaa. Haikein mielin muistelen niitä mukavia syksyisiä arki-iltoja, kun pitkän päivän jälkeen sai käpertyä viihdyttävien sarjojen fiktiiviseen maailmaan.

Oma todellisuuteni on keskittynyt tiiviisti koulun ja työn ympärille, helposti vierähtää 11 tuntia käymättä kotona. Koulussa kiireisenä pitää juhlapuvun valmistus. Tänään oli ensimmäinen sovitus, ja huomenna pääseekin sitten surruttamaan vauhdilla. Postailen kuvia sitten valmiista työstä, ja kun tähän talouteen saadaan uusi kamera. Pukeutumisen saralla tosielämäni on keskittynyt lähinnä tämän Nanson mekon ympärille, se nyt vaan on niin helppo pukea päälle. Toisinaan sitä mieltyy johonkin vaatteeseen niin, että sen haluaisi pukea päälleen joka päivä.



p.s. Tämä on ainut postaus, jossa käsittelen ilmiötä BB. I promise!