perjantai 1. elokuuta 2008

une francaise.

Hauskojen sattumien sarja. Pari viikkoa sitten tapasin kadulla koiraa ulkoiluettaessani ranskalaisen naisen, jolla oli mukanaan Iivarin näköinen koira. Minä, joka epätoivoisesti olen yrittänyt opiskella ranskaa lukiossa ja muutan kurssin yliopistolla (Lue: rakastan opiskella kieliä, mutta kielipääni on kehno) - yritin parhaani mukaan kommunikoida ranskaksi. Ranskani ei todellakaan ole mitään täydellistä, mutta olen ylpeä itsestäni ja siitä, kuinka paljon ymmärsin. Nyt olemme ystävystyneet tämän ranskattaren kanssa, ja olemme käyneet muutaman kerran kahvilla - ja jopa ranskalaiset poskisuudelmat vaihdetaan, kun tavataan. Ranskani paranee päivä päivältä. Tästä uudesta tuttavuudesta innostuneena olenkin kaivanut esille vanhoja ranskan kielen oppikirjojani ja kuunnellut ranskalaisia sävelmiä pitkin viikonloppua. Jälleen kerran alan haaveilla uudesta matkasta Pariisiin parhaan ystäväni luo. Ehkä, syksyllä.

Viimeksi tänä aamuna törmäsin ranskalaiseen tuttavaani puistossa, kun olimme mussun kanssa aamulenkillä. Mahtava tunne keskustella Suomessa, keskellä Oulua, ranskaksi - aivan kuin olisi ulkomailla. Ce super!

Sen lisäksi, että meillä on tämän ranskattaren kanssa sukulaisrotua olevat koirat, yhdistää meitä kiinnostus muotiin ja vaatteisiin. Ystävälläni on nimittäin oma vaateputiikki täällä Oulussa, jossa hän myy Ranskasta tuotuja vaatteita. Täytyypä käydä kurkistamassa.

Tällä viikolla minulla sattui olemaan jopa yksi vapaapäivä. Minnepä muualle sitä menisi kuin suosikkipaikkaani, kirjastoon...Oi miksi kesän jälkeen tuntuu niin tuskalliselta palata takaisin farkkuihin, jotka tuntuvat mystisesti kutistuneen???!!!

farkut # Vila
kengät # H&M
Beatles-toppi # itse painettu
Nahkatakki # H&M (ensimmäinen syksyn vaateostos!)
koru # second hand
musta kassi # SuperMukava (kassi lähti vahingossa matkaani harjoittelupaikastani.)



Sunnuntaikävelyllä Ainolan puistossa...

3 kommenttia:

Christina kirjoitti...

Kivoja tuollaiset yllätys-tuttavuudet. :) Ja tekee muuten hyvää kielitaidolle! Olen itse opiskellut ranskaa seitsemän vuoden ajan, enkä siltikään koe pystyväni kommunikoimaan sujuvasti. Ranska on siis kieli, jonka oppimiseen tarvitsisi todella käytännön opettelua ja kukas sen parempi sitä on opettamaan kuin itse ranskaa äidinkielenään puhuva uusi tuttavuutesi. :)

Cherry Blossom kirjoitti...

Oi, olenpa kateellinen, että sinulla on taitoa kommunikoida ranskalaisen kanssa. Minullakin on ranskalaisia ystäviä, mutta juttelemme englanniksi - muutamaa, satunnaista, ranskankielistä lausetta lukuun ottamatta - vaikka olen ranskaa yläasteelta lukioon opiskellutkin.
Hassua, että sinäkin olet kirsikkainen bloginimeltäsi :)

Satu kirjoitti...

Christina, Todellakin, tuntuu, että muutaman keskustelun jälkeen on jo kielitaitoni parantunut. Pelkkä kieliopin tankkaminen ei todellakaan riitä ranskan kielen oppimiseen. Uusi tuttavani vakuutti, että jos viettäisin vuoden Ranskassa, oppisin kielen täydellisesti. Harkitsen Ranskaan vaihtoon lähtemistä, tai ainakin haaveilen.

Cherry Blossom, kyllä minäkin välillä turvauduin englantiin, kun en saanut asiaani ilmaistua ranskaksi, eikä käsillä huitomisesta ollut apua. Silti hienoa, että tämä ystäväni jaksaa kärsivällisesti puhua hitaasti ja toistaa asioita.

Niin hauska sattuma tämä bloginimien samankaltasuus..vieläköhän löytyy lisää cherryjä? Oma nimeni juontuu Twin peaks -sarjasta (ikuinen fanittaja!!), jossa Norman kahvilassa juotiin mustaa kahvia ja utusteltin kirsikkapiirasta.