Isäntäperheeni lähti eilen kuukaudeksi Mallorcalle, ja minä olen täällä kolme viikkoa talonvahtina seuranani neljä kissaa. Sen sijaan, että olisin ollut bailaamassa, olen viettänyt rauhallisen kotiviikonlopun. Eilen istuin naapureiden kanssa ulkona grillaamassa, kun saimme nauttia tämän viikon ainoasta lämpimästä päivästä. Pari viinilasia ja tämä oli jo valmis nukkumaan. Tänään yllätys, yllätys heräsin sateiseen sunnuntaihin. Outo hiljaisuus talossa, kun perheen kolme poikaa ovat lomalla. Kissat kun ovat niin hiljaisia.
Vapaa-ajalla olen uppotunut fiktiivisen maailman vietäväksi. Parin päivän sisällä olen katsonut muutaman hyvin mielenkiintoisen elokuvan. Eräs niistä oli Steven Shainbergin vuonna 2002 ohjaama Secretary. Kyseisen leffan bongasin HMVltä kolmella punnalla. Lee Holloway (Maggie Gyllenhall) on ollut laitoishoidossa itsemurhayrityksen jälkeen. Palattuaan takaisin kotiin Lee yrittää aloittaa uuden elämän yrittämällä luopua pakonomaisesta tavasta viillellä itseään. Hän hankkii työpaikan asianajajan ( James Spader) sihteerinä. Pian Lee huomaa olevansa osana vielä oudompaa maailmaa. Leen ja hänen uuden pomonsa välittyy outo rakkaussuhde, jonka osana on kuritus ja masokistiset leikit.
Shainbergin Secretary on sekoitus Lovestorya ja David Lynchin Blue Velvetiä. Elokuva käsittelee outouden/normaaliuden teemoja sekä rakkautta hieman eri kuvakulmasta katsottuna. Elokuvan mustaa puhuva huumori on maustettu Angelo Badalamentin oudolla hiippailumusiikilla, joka luo täydellisen loppusilauksen tälle provokatiiviselle ja seksikkäälle rakkaustarinalle. Suosittelen!
Ja takaisin fiktiiviseen maailmaan...luvassa taas yksi outo matka Jean-Jacques Beineixin vuonna 1986 ohjaaman Bettie Bluen parissa. Mitempä sitä muuten sateista vapaapäivää viettäisi? Jäätelöä ja leffoja.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti