tiistai 21. heinäkuuta 2009

I have...

15 työpäivää jäljellä, sitten jätän New Lookin taakseni. Työkavereita sekä henkilökunnanalea jään kaipailemaan, mutta en todellakaan ilkeää/pelottavaa pomoani, poljettuja työntekijän oikeuksia, alemyyntien käsittämätöntä kiirettä tai 40 tuntisia työviikkoja asiakaspalvelussa.




22 päivää jäljellä Englannissa. Tämä laittaa miettimään asioita, joita jään kaipaamaan...

eli...

- Isäntäperhettäni, en olisi koskaan kuvitellut, että vieras perhe voi tuntua näin "kodilta".

- Starbucksia. Tavallisesti aamuisin, luonastauolla ja joskus töiden jälkeenkin poikkean nauttimaan kupillisen maailman parasta lattea. En uskalla ajatella kuinka paljon rahaa olen tuhlannut kyseiseen firmaan;)

- Topshop, Urban outfittes, Disney-shop, Boots, Borders, HMV...muutamia kauppoja mainitakseni. Kyllä täällä rahat saa ainakin palamaan.





- pubilounasta, miksei Suomessa alle vitosella saa herkkua pubiruokaa, johon ruuan lisäksi kuuluu juoma?!Tähän voisi lisätä halvat pintit pubeissa. Viimeksi Oulussa jouduin pulittamaan patiolla siideristä 6,80€, mitä kiskontaa!!!

- Snobsia, lempparibilepaikka, ever. Aivan loistavaa musaa ja meno hurjaa. Täällä on otettu niin hurjia tanssimaratoneja...

- National express, vaikka bussin kyydissä saakin körryytellä usemman tunnin, on National Expressin funfare-liput kelpo tapa matkustaa edullisesti ympäri Englantia. Esimerkiksi juuri ostamani meno-paluu Lontooseen maksoi 8 puntaa.

- Englantilaisten positiivista elämänasennetta ja tiettyä suvaitsevaisuutta. Ihmiset on ystävällisiä ja kohteliaita. tyypit osaa ottaa rennosti, eivätkä ole niin tosikkoja kuin me jurrikot.

- Oma huone. Oma tila, minun kohdallani tarkoittaa = vaatteeni levitettyäni pitkin huonetta. Mikä vaatteiden ja kenkien valtakunta! Kylmä hiki otsalla pähkäilen miten saan sullottua viisi matkalaukullista vaatteita kahteen?!

Ja mitä en niinkään jää kaipaamaan...

- Vaihteleva säätä. Kävellessäni bussipysäkiltä noin 10 minuutin matkan kotiin, ehtii sää muuttua tuulisesta sateiseksi ja sitten taas aurinkoiseksi. Aina, aina täytyy muistaa ottaa sateenvarjo mukaan.

- Aamukuuden herätyksiä. Jokaikinen työpäivä kello kuusi ylös - ei vaan sovi mulle. Arvakkaapa meinaanko nukkua piitkään Suomessa?!!

- Rasvaista ruokaa. Kevyen ruuan löytäminen on tässä maassa tehty erittäin hankalaksi. Sipsejä, majoneesia, ranskalaisia, salaatteja, jotka on varustettu 800 kalorilla...Edullinen kevytruoka on tuntematon käsite.

- Nothfieldin lähiön rääväsuu teinit. Täällä luokkaerot havaitsee hyvin selvästi.

- Busseissa tupakoivat teinit. Vaikka jokaikisessä bussin ikkunassa on tarra "no smoking", on tavallisesti iltaisin joku tauno kyydissä, joka ei tätä ymmärrä. Tämä saa minut joka kerta niin kiukkuiseksi. Kukaan ei välitä, ketään ei kiinnosta. Pieniä lapsia kyydissä, teiniäidit vetää vieressä tupakkaa...jotain aivan kamalaa.

- Turvattomuus. Ei puhettakaan, että ottaisin täällä yksin baarin jälkeen taksin kotiin tai kävelisin yöllä yksin kadulla.

- Small talk. Niin hyvässä kuin pahassa. Joskus ärsyttää, kun ihmiset eivät seiso sanojensa takana.


Randomkuvia, joita poikkis on napsinut tutkaillessan Birminghamia...





mekko # new look
neuletakki # vila



Ei kommentteja: