I'm taking a break

Siitä lähtien, kun bongasin kirpputorilta Karvisen herätyskellokseni, olen herännyt ennen kukon laulua kovaääniseen tuutulauluun. Painettuani kelloa nenästä, saan ostettua armoaikaa itselleni -edes hetkeksi. Sen sijaan, että perjantaiaamuna minua piteli sängyn pohjalla väsymys (herranen aika, en edes muista koska olen viimeksi ollut vapaalla!!), tunnen selässäni armotonta kipua. Edellisen illan juoksulenkki liian vähissä vaatteissa sekä seisomatyö huonoilla työkengillä kostautuu viiltävänä kipuna. Sinnittelen töissä. Tunnen oloni kömpelöksi. Työterveyshuollossa minut määrätään lauantaiksi sairauslomalle. Vaikka mieli onkin virkeä, ilmoittaa fysikkani, että nyt on aika heittäytä hetkeksi oravanpyörästä ja levätä. Niinpä viime päivinä minun ei ole tarvinnut herätä Karvisen veisuihin. On vapauttava tuntea, että ei ole kiire minnekään.

Vihollinen.

Kesäsunnuntain kauppojen aukioloissa on se hyvä puoli, että voi vaikkapa vaeltaa Anttilan Topteniin shoppailemaan leffoja. Juuri niin teimme poikaystäväni kanssa tänään. Ostimme muutaman elokuvan, ja päätimme pyhittää koko sunnuntain hyville leffoille ja kirjallisuudelle. Arvonnan tuloksena illan ensimmäisenä elokuvana katsoimme Johnny Deppin tähdittämän Gilbert Grapen. Vielä olisi jäljellä Englantilainen potilas sekä Seitsemän. Palaan takaisin sohvaperunaksi.

Alla kuvia kuluneelta viikolta...Sään vaihdellessa aina suloisesta auringon paisteesta kirpeän harmaiseen sadepäivään, on asunikin sitä luokkaa - milloin kirkuvan kirjavana, milloin synkeän harmaana...


Matkalla Mamma Mia! -leffan ensi-iltaan. Bongasin kuvan neuletakin kymmenellä sentillä kirpulta. Neuletakki on jo niin ihanan karmiva, että se on tyylikäs. Meitsi diggailee..



Bongasin nämä kiiltonahkakorot naapurin kirpparilta vitosella. Alkujaan Dinskoon kengät.
Tycker, tycker!



Mussu osti tämän trikoomekon minulle H&M:ltä. Jostain syystä violettimusta-väriyhdistelmä tuo mieleeni lakritsitoffee- paperikääreen...