Tänään sorruin työmatkalla pahan kerran kirpparikierrokselle. On todellakin vaarallista jäädä bussista Tampereen Itsenäisyydenkadulla kaikkien niiden kirppareiden ympäröimänä. Koko täällä Tampereella oloni aikana olen vältellyt Kaunotar ja Kulkuri -second hand -kauppaa, sillä kyseisestä liikkestä ei selviä ulos alle viidenkympin. Nyt sitten painelin liikkeeseen jonkin kumman voiman kannattelemana, aivan kuin henkeni (järkeni) olisi leijaillut ulos ruumiistani, kuin sokean lailla ladoin vaatteita, koruja ja kenkiä ostoskoriini. Kassakuitin nähdessä henkeni palautui, onnellisesti romahtaneena.
Who could resist a pink elephant? 
Tyytyväisenä Vuokko Nurmesniemen paidan omistajana jaksoin sitten keskittyä työpaikalla näytön suorittamiseen ja hyvään asiakaspalveluun. Tässä työn alla oleva proto, jota olen takahuoneessa ommellut. Onnekseni saan pitää tämän mallikappaleen itselläni. Mukava harjoittelupaikka, vai? Tykkään niin tästä pirtsakasta kankaasta, talking about a candy?
Karkkipäivät jatkukoon!
ps. Nipin napin alle viiden kympin;)
2 kommenttia:
Ai jestas tuota paitaa :D ihan mahtava! Pelkkä katsominen saa hymyilemään :) Ja mulle kans vois laittaa kirpparikiellon vähäksi aikaa, tuli taas vietettyä ruokis radiokirpulla ja kannettua kassalle koko maailma...
T:Nelliina (http://nelliina.vuodatus.net)
Kiitos! Toi Vuokon paita oli kyllä helmilöytö. Kiva, että on kanssasisaria ton kirpparihamstrailun kanssa. Välillä tuntuu, että pidetäänkö mua ihan sekona töissä, kun melkein joka päivä painelen töihin pussukoiden kanssa, esitellen intoa tihkuen uusia löytöjäni. Tänään en meinannut selvitä kasseineni edes bussiin ;)
Lähetä kommentti