HALOO HELSINKI

Viimeisen parin viikon aikana elämässäni on tapahtunut hurja joukko muutoksia. Vielä muutama viikko sitten en tiennyt uudesta työpaikasta pääkaupunkiseudulla ja muutosta Helsinkiin. Tänään tuijottelen pienen yksiöni valkoisia seiniä, istun rahista ja jättityynystä väsätyssä tuolissa ja ihmettelen. Oliko se tosiaan viikko sitten, kun minä lähdin Oulusta Helsinkiin etsimään asuntoa? Lujaa on menty.

Ensimmäinen työviikko alkaa olla takana, ja olen ihan puhki. Uuteen työympäristöön ja Helsinkiin totutteleminen vie oman aikansa. Suuret muutokset ovat henkisesti yllättävän rankkoja kakskutoselle! Onneksi tiedossa on pari vapaapäivää, että ehtii ladata niitä akkujakin.

Muutosta vieraaseen kaupunkiin, ei koomisilta hetkiltä voi välttyä; milloin sitä päätyy väärään bussiin, ja millon löytää itsensä väärästä paikasta. Jälkimmäinen sattui kirjoittaneelle. Muutama päivä sitten olin bussissa palaamassa töistä kotiin. Luulin nähneeni tutun kotini lähellä olevan torin ja hyppäsin innoissani bussista pois. Päädyin Hakaniemen torille - kauaksi kotoa! Avokkini päivitteli puhelimessa, että "kuinka sää noin?" Ensimmäisenä iltana Helsingissä meinasimme eksyä avokkini kanssa ärrä reissulla. Kioskista ulos astuessamme lähdimme tarpomaan väärään suuntaan! Välillä tuntee olevansa niin maalainen kaupungissa! Onneksi omaa taidon nauraa itselleen.

Tässä jotain randomi löytöjä kamerastani parin viikon takaa Oulusta...





Mamman virallinen assari ja sovittaja.




Kaaoksen keskellä pakkailupuuhissa.