25.06.2009

Palattuani takaisin Englantiin, en ole juurikaan muuta tehnyt kuin töitä. 40-tuntiset työviikot tuntuvat 60-tuntisilta ja illat kuluvat työpäivästä palautumiseen. Birminghamin New Look on yksi Englannin kiireisimmistä myymälöistä ja päivät muistuttavat sirkusta. Puhelimet soivat koko ajan, sovituskopeilla ja kassalla on ruuhkaa, vartijat koettavat pyydystää myymälävarkaita (joita on muuten ihan hirveesti - ja röyhkeitä sellaisia!!!) ja työntekijät kommunikoivat keskenään radiolla. Päivästä toiseen I'm doing some replay, myllään osastoja uusiksi uusille tulokkaille, juoksen, juoksen, niin että askel ei enää kanna. Kolmen työpäivän 24 tunnin seisomisen jälkeen jalkoja särkee niin, että epätoivoisesti meinaan napata bussin lyhyellekin kävelymatkalle. Sitten onkin torstai - toivoa täynnä: vapaapäivä. Elämä voittaa.

Mille sitä sitten alkais? Sen sijaan, että olisin nukkunut puolelle päivää, minulla oli yhdeksältä haastattelu job centterissä national insurance numberin saamiseksi. Ilman tätä numeroa en saa räätälöityä veroprosenttiani oikeaksi. Ja esimerkiksi tulevasta palkasta minua sakoitetaan röyhkeällä hätäveroituksella, niin että palkasta tuskin jää mitään käteen. Ja jotta vapaapäivä ei kuluisi vaan tylsiä byrokratia pykälöitä myötäillessä, nautin päivästäni ostamalla pinon lehtiä ja juomalla muutaman kupillisen Starbucksin vaniljalatteja. Ja koska torstai on ainut päivä, jolloin ehdin kampaajalle, päätin käydä laittamassa kutrin kuntoon. Tosin tällä kertaa sain tyytyä pelkkään leikkaukseen. Hiusten värjääminen kamalasta juurikasvusta huolimatta ei oikein sopinut tälle budjektille.

Ja, no sallin itselleni yhden hemmottelulahjankin New Lookista: Hiilenharmaan mukavuusbleiserin.













musta paljettitunika # topshop
toppi # topshop
haaremihousut # primark
bleiseri # new look