Kun ahdistaa, kiipeä puuhun!

Pahoittelen postaustahtiani. Minulla on päällä rankka työputki, joka nielee kaiken voiman minusta. Välillä tuntuu epätoivoiselta, että tätäkö tämä nyt on, pelkkää työtä koko kesän. Kotona ei ehdi käydä kuin nukkumassa ja lukemassa Hesarin. Silloin kuin elämä alkaa käymään liian tasaiseksi, minä ahdistun. Kurkussani on pala, joka tukahduttaa ja on vaikea hengittää. Sillon sitä sulkeutuu, ja kun omassa elämässä ei ole aikaa touhuta kaikkea "kivaa", minä haen pakoreittejä kirjallisuudesta ja elokuvista. Katoan toiseen maailmaan. Viimeiset pari päivää olen töissä käyttänyt taukoni kirjan lukemiseen, joista asioista on pidetttävä huoli, kuten itsensä ravitsemisesta. Kun minulla ei ole tarpeeksi vapaa-aikaa, pihistän sitä jostain - vaikka väkisin.

Pahan päivän jälkeen aurinko paistaa jälleen niin kuin tänään. Hyvä ystäväni yllätti minut piipahtaalla työpaikallani. Emme ole vaihtaneet kuulumisia sitten maaliskuun, vaikka asummekin samalla paikkakunnalla. Niinpä sovimme iltapäivälle treffit. Istuimme kahvilassa tovin ja minä nautiskelin täydellistä mansikkaleivosta cappuccinon kera. En edes muista milloin olisin viimeksi käynyt kahvilassa. Niinkin tavallinen asia kuin kahvilassa istuminen tuntuu luksukselta, kun kiireen keskellä tämän ns. hemmotelumenon on joutunut karsimaan pois. Päätimme vielä ostaa ystäväni kanssa siiderit, jotka nautiskelimme puistossa. Vihdoinkin tuntuu kesältä. Kuin yhdestä suusta päätämme pyhittää jatkossa enemmän aikaa kesälle, kiireestä huolimatta.

Illaksi suunnistan vielä ompelemaan toisen ystäväni luokse. Olemme molemmat tekemässä tutuille juhlapukua. Terapeuttista jutella ystävien kanssa sekä tehdä asioita joita rakastaa.






Tätä tarvitsen, aikaa rauhoittua ja lukea...

Mon amor, Iivari.

Kun ahdistaa, hyppää puuhun ja naura, millepä muulle kuin elämälle...



Farkkutakki - pätkitty pitkästä takista, löytö kirppikseltä (suosikki, päällä päivittäin)
huivi - H&M
musta paita - H&M
sortsit - Gina tricot
kengät - kirppikseltä
laukku - H&M
koru - Indisca

Vastavirtaan

Ale, ale, ale. Olen niin täynnä tätä alehysteriaa. Nipin napin ehti juhannuksena rentoutua, kun sunnuntaina sai jo rynnätä töihin, keskelle sitä alehulabaloota. Ja voi tavaton sitä kiirettä, en ole ollut aiemmin töissä kesäalen aikaa tavaratalossa. Ja en voi olla kuin hämmentynyt, kuinka ihmiset oikeasti ryntäävät kesken juhannuksen vieton keskelle ostohelvettiä. Oikeasti mikä tässä yhteiskunnassamme on oikein vikana?!!! Onko perheen kanssa yhdessäolo nykyään yhtä kuin kaupoissa kiertelyä ja shoppailua? Ymmärrän toki niitä perheellisiä, että alemyynnit ovat oikeasti kannattavia kotitalouksille, mutta come on heti sunnuntaiaamuna shoppailemaan?

Ollessani nyt kolme päivää töissä alemyynneissä, ei minua itseäni voisi vähempää kiinnostaa koko aletouhu. Pitkän työpäivän jälkeen en todellakaan jaksa kierrellä vaatekauppoja ihmismassan keskellä ja katsella läpi yli täytettyjä vaaterekkejä ja jonottaa sovituskoppiin. En ole koskaan aiemminkaan innostuut alemyynneistä, saati löytänyt alesta mitään superihanaa, miksi nytkään?Ja kun kesäkuu vaihtuu heinäkuuksi, on minulla tapana suunnata katseeni jo syksyyn. En haali vaatekaappiini enää kesäkamaa, vaan vuosia jatkuneen perinteen mukaan selailen syksyn vaatekuvastoja ja rakentelen mielessäni uutta garderobiani. Muistan kuinka aikoinaan istuimme heinäkuun lopulla serkkuni kanssa teekupin äärellä selailemassa uutta henkan syyskuvastoa ja teimme laskelmia mitä tulisimme tilaamaan. Loppujen lopuksi osaan vaatteista ehti jo kyllästyä selatessa kuvastoa niin moneen kertaan, että varsinaisella viimeiselle kierrokselle päätyi enää vain muutama vaatekappale. Järkishoppailua. Tähän ajatusmalliin haluan palata takaisin omassa ostokäyttäytymisessäni. Järki, harkinta, minimointi ja ekologisuus - päivän avainsanat.

Tässä kuvia juhannukselta Oulujärven rannalta...


Menomatkalla pysähdyimme P-paikalle, keskelle ei mitään. Toppi - second hand, hame - h&m, kengät - Pariisista, rusettipanta - Stockmann, lasten osasto.Sen sijaan, että olisimme rynnänneet sisälle, kun alkoi sataa, me suunnistimme keskelle luonnonhelmaa.





Juhannustaikaa.. päällä Lindexin t-paita.

Löydä jänis...

080620

Vielä huominen aamupäivä töitä, sitten suuntaamme mussun kanssa kohti Kajaania lapsuuden ystäväni äidin mökille. Samassa paikassa vietimme viime juhannuksen, joten vähintään yhtä hyvää meininkiä on luvassa. Säästä viis, tämä tyttö meinaa ainakin olla ulkona, kastella (ainakin) varpaansa järvessä, pomppia rampoliinilla ja juoda sangria aurinkohattu päässä.






Harmaa neuletakki ja mekko # h&m
Harmaat polvisukat ja korkkarit # New look, Paris
laukku # second hand

Hyvää juhannusta! Love and peace!

xxx Satu

Puisto

Joka päivä ulkoilutan koiraani viereisessä puistossa. Sama reitti, samat puut, samat lyhtypylväät. Osaan jopa sanoa, millä pylväällä koirani nostaa jalkaa. Päästyämme kohti merenrantaa, istahdamme koirani kanssa suihkulähteen reunalle paistattelemaan päivää. Tavallisesti Iivari (the dog) laittaa maaten nurmelle, se tietää, että tässä menee nyt tovi, kun emäntä kaivaa laukusta Hesarin kultturisivut tai kirjan. Rentouttavaa ja aina niin ihanaa viettää aikaa koirani kanssa.





neuletakki, hame ja jakku # h&m
keltainen toppi # Berska
vihreät kengät # kaunotar ja kulkuri

Ranskattaret

Sunnuntai. Sataa vettä ja minä lojun kotivaatteissa ja haahuilen ympäri kämppää. Oikeasti minun pitäisi olla tänään tienaamassa, mutta yllättäin iski aamulla sellaiset mahakrampit, että neiti kiroillen makasi eteisen lattialla kippurassa, armoa, armoa! Hyvästi sunnuntailisät. Myötätunnosta koiranikin on vaisu ja nukkuu vierelläni. Raukka on ihmeissään, kun minä makaan päivällä vuoteessa ja painelee itsekin omaan yökoloonsa. Menee molemmilla unirytmit uusiksi.

Kun ajatukseni on vielä vahvasti Pariisissa ja ranskalaisessa kulttuurissa, ajattelin kirjata ylös tekemiäni havaintoja ranskalaisesta (pariisilaisesta) kulttuurista.

Tyyli. Vaellettuani pari päivää Pariisin katuja, en voi olla panematta merkille ranskalaisten klassista ja ajatonta tyyliä. Oma värikäs pukeutuminen tuntuu jotenkin lapselliselta näiden ranskattarien rinnalla. Pariisin vaatekaupoissa en muutenkaan törmään niihin viimeisimpiin muotiviritelmiin, joita meillä Suomessa ruotsalaisten kanssasisarien tapaan viljellään. Ei kuulkaa näkynyt gladiaattorisandaaleja. Alan miettimään ranskattarien tyylin taloudellisuutta. Järkevä shoppailija sijoittaa ajattomiin vaatteisiin ja sävyihin, jotka käyvät kesät talvet. Sen verran ehdin adaptoida tätä ranskalaista kulttuuria, että oma vaatekaappini huutaa päivitystä. Lisää Ikean muovikasseja täyttyy poistovaatteista. Huomaa, että väriähky iski päälle, nyt jo kesäkuun puolessa välissä. Tavallisesti mieleni halajaa tummia sävyjä vasta elokuussa, kun luonto kumartuu kohti syksyä ja illat punoutuvat tummaan viittaan.

Osuvasti tukien antropoligista tutkimusretkeä ranskalaisesta kulttuurista on kesäkuun Voguen teemana ranskalainen nainen. Millainen hän on? Vogue määrittelee seuraavasti; "Commen définir la femme francaise? En quelques mots. LIBRE, et sophistiquée." (Vapaa ja hienostunut). Ja ranskalaisen naisen tunnistaa tästä; " Une facon saississante de bouger, de fumer." (Tavasta kävellä ja polttaa savukkeita.) Lisäksi ranskalaisen naisen tunnistaa käytöksestä. Esimerkiksi asiakaspalvelussa ei naisilta irronnut ystävällistä hymyä, vaan suu pysyi tiukasti viivana. Ystäväni totesi, että ranskalaiselle naiselle "turha" ystävällinen hymyileminen on tyhmyyden merkki. Suu supulle siis! Sen sijaan miehet olivat ystävällisiä, eikä varmaan yhtään katua tullut ylitettyä niin, ettei olisi herunut miehiltä jotain kommenttia tai katsetta. Täällä nainen huomataan (ja vähän liikaakin).

Siinä missä nainen on klassisen kaunis ja tyylikäs on sitä ranskalainen mieskin. Herranen aika kuinka tyylikkäitä miehet olivatkaan! Katukuvassa miehet olivat sonnustautuneet paitapusereoihin ja puvuntakkeihin, mutta silti omalla tavalla rennosti. Yksinkertaisesti tyylikästä.

Merkille pantavaa Pariisissa oli parfyymien käyttö. Hajuaisti oli herkässä, kun joka puolelta tulvi nenään parfyymin tuoksu. Missään kaupungissa ei ole koskaan tuoksunut näin hyvälle kuin Pariisissa.

Mielikuvashoppailun innoittamaan mekin ostimme uudet tuoksut. Pour lui Jean-Paul Gaultieria ja minulle Yves Saint Laurentin Elle. Tätä tuoksua olen himoinnut jo useamman kuukauden, ja nyt sain sen edullisesti matkaan lentokentän taxfreestä. Mukaan tarttui myös Diorin meikkipaletti.

Ranska houkuttelee satsaamaan uutta kosmetiikkaa. I was in heaven in Sephora. Ostajaa myös muistetaan mukavilla kylkiäisillä.


Pariisilaiset koirat täytyy myös mainita omana rotunaan. Siellä ne tepsuttelivat omistajansa rinnalla irti, kiinnittämättä kuitenkaan huomiota ihmisiin tai muihin koiriin. Vakava ilme naamallaan ne vain painelivat ohi, lienee periytynyt tapa pariisittarilta?

Ja jotain turhauttavaa...parhaani mukaan yritin parle francais, mutta kun ne ranskut puhuu takaisin englantia, jos ei osaa täydellistä ranskaa. Sinnikkäästi yritin puhua vain ranskaa.Muutamia onnistumisen elämyksiä koin, kun sain alusta loppuun palvelua ranskaksi. Että Oui, je parle francais (un peau).

Ja jotta kynnys ei olisi niin korkea elää taas täällä pohjoisessa, päätimme eilen lähteä ranskalaisittain piqnikille Ainolan puistoon. Tässä tunnelmakuvia.


paita, hame ja vyö: h&m. Koru, kaunotar ja kulkuri.






Tässäpä vähän pureskeltavaa. Mitä mieltä sinä olet ranskalaisista? Ranskalaisesta kulttuurista?

Mukavaa sunnuntaita! Salut! Neiti painelee katsomaan elokuvia ja lukemaan kirjoja loppupäiväksi.

Pariisi

Terveisiä Pariisista. Ihana reissu takana, tuhat uutta ajatusta mielessä ja matkasta väsyneet jäsenet. Ajattelin purkaa tämän reissun pienimuotoisena matkapäiväkirjana. Enjoy!



Reissu vielä edessä, yöjunassa matkalla Helsinkiin. Neiti Brill kesähatussa.

8.6. sunnuntai

Saavumme Pariisiin aamupäivällä. Ohjelmassa leppoisaa kiertelyä Pariisin kaduilla sekä kuppiloissa istuskelua. Bonjour Paris! Illalla siirrymme nauttimaan punaviiniä Eiffel tornin juurelle. Ihana huomata Ranskassa tämä piqnik-kulttuuri. Vanhemmat ihmisetkin ovat kokoontuneet viettämään iltaa nurmikolle. Puolen yön jälkeen pariskunta on valmiina nukkumaan. Mussu on niin innoissaan Pariisista, että nauraa ja puhuu unissaan.

Näkymiä ystäväni Marjan asunnolta...

Mie ja mussu peace-wall:lla, takana Eiffeli. Soooo happy!!!

Minä ja ystäväni Marja...muutama lasi on jo nautittu.

Ei varmaan tarvi kuvateksiä???

9.6, maanantai

Ohjelmassa shoppailua Les Hallesin ostoskeskuksessa. I need new shoes. Pariisiin on avattu muutama viikko sitten New look. Sen kyllä huomasi. Kaikki 34 ja 36 koot vaatteista olivat loppuneet. Sen sijaan löysin muutamat kengät.

Muutaman tunnin shoppailun jälkeen on aika nauttia annos kulttuuria. Suuntaamme kohti modernintaiteen museo Pompidouta. Aika vierähtää. Yliannostus hienoa taidetta. Sanoinkuvaamattoman mahtavaa nähdä suurten taiteilijoiden töitä. Noin viiden tunnin jälkeen olemme valmiit rentoutumaan Seine-joen rannalla. Tulee ihan mieleen Suomen elokuinen ilta, kun ilta alkaa hämärtymään.

Pompidou, ihailen näkymiä seitsemännestä kerroksesta.

Yksi lempitöistäni Pompidoussa. Sonia Delaunay, Le bal bullier, 1913. Tätä työtä on ihana tuijotella pitkään, sillä koko ajan siitä löytää lisää yksityiskohtia. Vastavärien kautta erottuu toisiaan halailevia pariskuntia.

Auguste Elysée. Chabaud.

Bussipysäkillä matkalla Seine-joen rannalle.

Ohi lipuva kiertoajelulaiva heijastaa sopivasti valoa kasvoilleni. Mutta ilta, niin hämärää, niin pimeää...

10.6. tiistai

Tiet eroavat hetkeksi. Mussu lähtee vaeltelemaan yksikseen, kyllästyttyään neidin shoppailuvimmaan. Minä ja Marja suuntaamme Montparnessiin shoppailemaan halpisrättikauppoihin. Aluksi haalin hirveän kasan vaatteita sovariin, mutta harmikseni vain yksi vaate kymmenestä istuu. Laatu, laatu - kyllä sillä on vaan merkitystä. Sen sijaan löydän taas kengät 19 eurolla. Muutaman tunnin jälkeen tapaamme mussuni Sacré-Coeurin kukkulalla. Luvassa on illallinen pariisilaisessa ravintolassa. Ruuan jälkeen haemme mukaan täydelliset leivokset kakkukaupasta, jotka tuovat mieleen Marie Antoinnette -elokuvan. Illalla jalat huutavat lepoa. Emme jaksa lähteä ulos. Pari hiljenee nukkumaan yhdentoista aikoihin. Bonne nuit!

Aamu valkenee Pariisissa. Aamupalaksi haemme naapurin leipomosta tuoretta patonkia ja croisantit. Se juuri on ihanaa Ranskassa, että koskaan et asu liian kaukana kahvilasta tai leipomosta.

Ystäväni asunnolta. Vuokranantaja on aikoinaan maalannut keittiön pinkiksi.

Leivokseni pakattiin hienoon rasiaan..

Ja katsokaa tätä taideteosta! Mikä kaloripommi herkkusuulle ;)

11.6. keskiviikko

Viimeinen kokonainen päivä jäljellä Pariisissa. Ohjelmassa on Louvre, joka on mussulle reissun kohokohta. Vietimme museossa varmaan kuusi tuntia, eikä puoliakaan Louvresta ehditty nähdä. Mutta tärkeimmät teokset tuli koluttua läpi. Mukava yllätys oli, että Louvressa oli Virgin musakauppa, josta shoppailin taidepaussilla muutaman levyn ja sarjakuvia sekä Starbucks-kahvila. On hyvä levähtää hetki ja nauttia täydellisestä kahvista. Oi milloin Suomeen saadaan Starbucks -kahvila??

Napoleon III:nen asunnon ruokasali. Täällä passaisi viettää iltaa...Kyllä se vaan on ollut joskus niin suurta ja hienoa...

Minun lempparini: Frans Halsin The Gypsy girl, 1628- 1630

Toinen ehdoton lemppari Canovan Psyché revived by Cupid's kiss. 1793.

Täällä hämmästellään kattomaalauksia ja sitä, kun on vaan niin pirun hienoa.

Louvren jälkeen menimme vielä ulos syömään latinalaiskortteliin. Päädyimme ravintolaan, jossa meidän päähämme iskettiin hatut ja pöytään kannettiin ilmaiset coctailit. Täydellinen päätös reissullemme. Lisää postauksia uudesta kenkäkokoelmastani ja ostoksistani myöhemmin. Kiitos, että jaksoit lukea matkakertomukseni.

p.s. muutamaan maalaukseen en onnistunut googlettamaan tekijää ja huonon nimimuistini takia niitä ei päässänikään ole. Päivitän ne siis myöhemmin. Mesestä saamani viruksen takia nettini ja tietokoneeni eivät ole toimineet enää täydellisesti lukuistista puhdistusyrityksistä huolimatta. Nyt en onnistunut poistamaan tai leikkaamaan kuvia toiseen paikkaan blogissani, saattaa siis olla luvassa hieman epämääräinen postaus. Kärsivällisyyttä. Pahoittelut ja kymmenen kirosanaa. Aamen.