keskiviikko 28. huhtikuuta 2010

SISKO JA SEN VELI

Maaliskuisesta Englannin reissusta lähtien pikkuveljeni on majaillut luonani. Alun perin viikon mittaiseksi tarkoitettu koiranhoitojobi on venynyt useammaksi viikoksi, ja eipä ole veljen majailu siskoa pahemmin haitannut. Mikä mukava yllätys on tulla kotiin töistä, kun koira on käytetty ulkona, ruoka odottaa pöydässä, tiskit on tiskattu, roskat viety ja vielä imurikin on käynyt kylässä. Ja hei tässä puhutaan nyt 25-vuotiaasta nuoresta miehestä! Todellista sisarrakkautta! 



Sekin on parhautta, että meillä on veljeni kanssa samanlainen musiikkimaku, ja että veljeni on hyvin ajantasalla ulkomaalaisten bändien Suomen keikoista. Kuuntelen päivittäin NME-nettiradiota, ja kuullessani hyvän biisin, koitan epätoivoisesti raapustaa sinikantiseen sekasikiövihkoon uusien bändituttavuuksien nimiä, joita en muuten koskaan muistaisi. Vihkoni on täynnä huutomerkeillä varustettuja biisilistoja, joihin minun tulisi perehtyä. Ja mikä tässä sitten on parhautta? No se, että kuunnellessani yötäpäivää huutavaa NME:tä, veljeni välillä heittää, että "hei tää bändi on tulossa kesäkuussa Suomeen". Näiden taikasanojen myötä liput on hommattuna kesäkuussa Suomeen tulevan The Radio Dept:in keikalle. Huonomuistisena olen jo joutunut useaan otteeseen tiedustelemaan veljeltäni bändin nimeä, jonka samankaltaisuudessaan sekoitan Tape the Radio -nimiseen bändiin. Joka itse asiassa ei kuulosta yhtään hullummalta sekään! On se hyvä, että minulla on oma muistikirjani ja veljeni lähellä.

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Pyhä Lauantai


Lauantai on minulle yhtä kuin pyhäpäivä, silloin ei todellakaan opiskella tai tehdä mitään muitakaan kovaa suorittamista vaativia toimintoja (lukuunottamatta pakollisia työvuoroja).Vaikken olisikaan lähdössä ulos, on lauantai-ilta pyhitetty vähintäänkin leffalle, viinille ja herkuille. Näin on ja tulee aina olemaan. Nostan hattua ihmisille, jotka oikeasti jaksavat olla kunnon ihmisiä lauantaisin.




Vieläkö jonain päivänä kasvaisin niin aikuiseksi, ettei viikonloppuisin tarvitsisi tehdä töitä, silloin pyhäpäiväni olisi täydellisiä; ei koskaan aamuseitsemän herätyksiä. Olisin varmasti kymmenen kertaa mukavampi ihminen. Ehkä kolmen tai neljän vuoden päästä, jolloin (toivottavasti) minulla on sekä maisterin että vestonomin tutkinnot takataskussa, ja minäkin työskentelen jollain ah niin luovalla alalla. Enhän kuulosta yhtään katkeralta, että joudun työskentelemään koko viikonlopun?! Onneksi ensi viikonloppuna odottaa Tukholman-reissu ja laivailua. Aina pitää olla seuraava reissu tiedossa, jotta levoton sielu saa mielenrauhan.

perjantai 23. huhtikuuta 2010

The owls are not what they seem

Huomaamatta blogitaukoni on venynyt tahattomasti yli kuukauden mittaiseksi. Onnnistuneen Englannin reissun jälkeen olen paiskinut töitä vaateliikkeessä hullun lailla, jotta Topshopin, Primarkin ja vintagekauppojen aiheuttama lovi rahapussissa tasoittuisi. Mainittakoon vielä, että pieni matkalaukkuni vaihtui reissun aikana kaksi kertaa isompaan. Uusi matkalaukkuni meinasi aiheuttaa ongelmia lähtöselvityksessä (ei siis sen sisältö). Ja ei, matkalaukkuni ei pursunnut vain vaatteista, enemmänkin kirjoista ja muista käyttöesineistä.

Ja jotta lentokentällä asioiminen ei olisi tehty minulle liian helpoksi, jouduin vielä käsimatkatavara syyniin, jossa yli äyräiden pursuava - juuri kriittiset mitat täyttävä kassini, joutui turvatarkastajien penkomaksi. Siinä vaiheessa ympärillä olevia ihmisiä nauratti, kun kassistani pengottiin esiin puinen, pieni pöllöpatsas. Siinä sitten seliteltiin, että juu mulla on menossa "pöllökausi". Kiinnostus pöllöjä kohtaan juontuu varmaan sadannesta kerrasta, kun tuijotan yön pimeinä tunteina Twin Peaks -kulttisarjaa, jonka sivutuotteena pöllöjen lisäksi saa unimaailmankin melko mielenkiintoiseksi.

 

 
Selaillessa reissu-albumia, herää armoton kaipuu Englantiin. Hyvät ihmiset, kehittelen koko ajan mielessä eri teorioita siitä, miksi minun tulisi päästä takaisin Englantiin. Toistaiseksi kuuntelen järjen ääntä. Yllä olevassa kuvassa tiivistyy hyvin Englannin reissun tunnelma. Kuva on otettu Birminghamista lemppari bilepaikkani The Snobsin edestä. Iso huokaus. Missään, ei koskaan ole ollut niin hyvä bilemeininki kuin Snobsissa. Tämä on tullut todistettua monen monta kertaa.