Englannin kesä

Sataa jo neljättä päivää putkeen. Eilisillan väröttelin pitkävartisissa mummon kutomissa villasukissa ylläni kolme villatakkia ja shaali. Iltaisin näissä englantilaisissa semitaloissa on todella kylmä. Vietän tänään ansaittua vapaapäivää. Suunnitelmissa rentoutua kirjan ja elokuvan parissa sekä metsästää jostain lounasta.







Päivän asu: tuubitoppi # New Look, 525 Levikset, jotka bongasin Manchesterin vintagekaupasta. Poikaystäväni halusi välttämättä ostaa nämä minulle. Vähitellen silmä alkaa mieltymään leveisiin lahkeisiin.



Huomenna sentään on luvassa aktiviteettia. Palkkapäivän kunniaksi on luvassa hemmottelua. Ruokatunnilla shoppailemaan, töiden jälkeen katsomaan Coco before Chanel - ensi-iltaa, ja leffan jälkeen syömään ja muutamalle coctailille työkavereiden kanssa.




Ja mitä, onko se aurinko, joka sieltä pilkistää??!!...ei voi kestää kauaa!Nyt ryntään kauppaan, ennen kuin taas sataa.

Uusi sävy

Muutama viikko sitten lankesin jälleen kasariviboihin. H&Mltä lähti matkaan tummanvioletti, kauniisti laskeutuva mekko. Tämänkaltaiset kimallemekot edustavat minulle niin so passé teinivuosia, enkä oikeastaan tiedä miksi kyseisen leningin nappasin ohimennen matkaan sovituskoppiin. Niin siinä sitten kävi, että joku sisäinen harakka pisti minut kimalteista sokaistuneena ostamaan tämän leningin. Ehkä joku nostalgiahurmos kymmenenvuoden takaa Nivalan Tuiskulan tanssilattialta?

Mekon olkasaumat ovat takakappaleen puolella luoden vaikutelmaa hieman väljästi laskeutuvasta mekosta. Takaa leninki on avoin ja yhdessä väljien kädenteiden kanssa se muodostaa siipimäisen vaikutelman. Teinityttönä suosin vaatekaapissani kyllästymiseen asti tummanvioletin sävyä. Tämä aiheutti monen vuoden karenssin kyseiselle värille. Nyt kymmenen vuoden jälkeen, teiniähkystä toipuneena, väri viehättää taas. Ehkä syksyksi voisi neuloa myssyn tai kaulahuivin tummanlilan sävyisestä lankakerästä? Ja kenties miksata värin sinapinkeltaisen kanssa...Iih, rakastan niin syksyn värikarttaa.








Mekko # H&M
kengät # vintage

Secretary

Isäntäperheeni lähti eilen kuukaudeksi Mallorcalle, ja minä olen täällä kolme viikkoa talonvahtina seuranani neljä kissaa. Sen sijaan, että olisin ollut bailaamassa, olen viettänyt rauhallisen kotiviikonlopun. Eilen istuin naapureiden kanssa ulkona grillaamassa, kun saimme nauttia tämän viikon ainoasta lämpimästä päivästä. Pari viinilasia ja tämä oli jo valmis nukkumaan. Tänään yllätys, yllätys heräsin sateiseen sunnuntaihin. Outo hiljaisuus talossa, kun perheen kolme poikaa ovat lomalla. Kissat kun ovat niin hiljaisia.

Vapaa-ajalla olen uppotunut fiktiivisen maailman vietäväksi. Parin päivän sisällä olen katsonut muutaman hyvin mielenkiintoisen elokuvan. Eräs niistä oli Steven Shainbergin vuonna 2002 ohjaama Secretary. Kyseisen leffan bongasin HMVltä kolmella punnalla. Lee Holloway (Maggie Gyllenhall) on ollut laitoishoidossa itsemurhayrityksen jälkeen. Palattuaan takaisin kotiin Lee yrittää aloittaa uuden elämän yrittämällä luopua pakonomaisesta tavasta viillellä itseään. Hän hankkii työpaikan asianajajan ( James Spader) sihteerinä. Pian Lee huomaa olevansa osana vielä oudompaa maailmaa. Leen ja hänen uuden pomonsa välittyy outo rakkaussuhde, jonka osana on kuritus ja masokistiset leikit.

Shainbergin Secretary on sekoitus Lovestorya ja David Lynchin Blue Velvetiä. Elokuva käsittelee outouden/normaaliuden teemoja sekä rakkautta hieman eri kuvakulmasta katsottuna. Elokuvan mustaa puhuva huumori on maustettu Angelo Badalamentin oudolla hiippailumusiikilla, joka luo täydellisen loppusilauksen tälle provokatiiviselle ja seksikkäälle rakkaustarinalle. Suosittelen!





Ja takaisin fiktiiviseen maailmaan...luvassa taas yksi outo matka Jean-Jacques Beineixin vuonna 1986 ohjaaman Bettie Bluen parissa. Mitempä sitä muuten sateista vapaapäivää viettäisi? Jäätelöä ja leffoja.

I have...

15 työpäivää jäljellä, sitten jätän New Lookin taakseni. Työkavereita sekä henkilökunnanalea jään kaipailemaan, mutta en todellakaan ilkeää/pelottavaa pomoani, poljettuja työntekijän oikeuksia, alemyyntien käsittämätöntä kiirettä tai 40 tuntisia työviikkoja asiakaspalvelussa.




22 päivää jäljellä Englannissa. Tämä laittaa miettimään asioita, joita jään kaipaamaan...

eli...

- Isäntäperhettäni, en olisi koskaan kuvitellut, että vieras perhe voi tuntua näin "kodilta".

- Starbucksia. Tavallisesti aamuisin, luonastauolla ja joskus töiden jälkeenkin poikkean nauttimaan kupillisen maailman parasta lattea. En uskalla ajatella kuinka paljon rahaa olen tuhlannut kyseiseen firmaan;)

- Topshop, Urban outfittes, Disney-shop, Boots, Borders, HMV...muutamia kauppoja mainitakseni. Kyllä täällä rahat saa ainakin palamaan.





- pubilounasta, miksei Suomessa alle vitosella saa herkkua pubiruokaa, johon ruuan lisäksi kuuluu juoma?!Tähän voisi lisätä halvat pintit pubeissa. Viimeksi Oulussa jouduin pulittamaan patiolla siideristä 6,80€, mitä kiskontaa!!!

- Snobsia, lempparibilepaikka, ever. Aivan loistavaa musaa ja meno hurjaa. Täällä on otettu niin hurjia tanssimaratoneja...

- National express, vaikka bussin kyydissä saakin körryytellä usemman tunnin, on National Expressin funfare-liput kelpo tapa matkustaa edullisesti ympäri Englantia. Esimerkiksi juuri ostamani meno-paluu Lontooseen maksoi 8 puntaa.

- Englantilaisten positiivista elämänasennetta ja tiettyä suvaitsevaisuutta. Ihmiset on ystävällisiä ja kohteliaita. tyypit osaa ottaa rennosti, eivätkä ole niin tosikkoja kuin me jurrikot.

- Oma huone. Oma tila, minun kohdallani tarkoittaa = vaatteeni levitettyäni pitkin huonetta. Mikä vaatteiden ja kenkien valtakunta! Kylmä hiki otsalla pähkäilen miten saan sullottua viisi matkalaukullista vaatteita kahteen?!

Ja mitä en niinkään jää kaipaamaan...

- Vaihteleva säätä. Kävellessäni bussipysäkiltä noin 10 minuutin matkan kotiin, ehtii sää muuttua tuulisesta sateiseksi ja sitten taas aurinkoiseksi. Aina, aina täytyy muistaa ottaa sateenvarjo mukaan.

- Aamukuuden herätyksiä. Jokaikinen työpäivä kello kuusi ylös - ei vaan sovi mulle. Arvakkaapa meinaanko nukkua piitkään Suomessa?!!

- Rasvaista ruokaa. Kevyen ruuan löytäminen on tässä maassa tehty erittäin hankalaksi. Sipsejä, majoneesia, ranskalaisia, salaatteja, jotka on varustettu 800 kalorilla...Edullinen kevytruoka on tuntematon käsite.

- Nothfieldin lähiön rääväsuu teinit. Täällä luokkaerot havaitsee hyvin selvästi.

- Busseissa tupakoivat teinit. Vaikka jokaikisessä bussin ikkunassa on tarra "no smoking", on tavallisesti iltaisin joku tauno kyydissä, joka ei tätä ymmärrä. Tämä saa minut joka kerta niin kiukkuiseksi. Kukaan ei välitä, ketään ei kiinnosta. Pieniä lapsia kyydissä, teiniäidit vetää vieressä tupakkaa...jotain aivan kamalaa.

- Turvattomuus. Ei puhettakaan, että ottaisin täällä yksin baarin jälkeen taksin kotiin tai kävelisin yöllä yksin kadulla.

- Small talk. Niin hyvässä kuin pahassa. Joskus ärsyttää, kun ihmiset eivät seiso sanojensa takana.


Randomkuvia, joita poikkis on napsinut tutkaillessan Birminghamia...





mekko # new look
neuletakki # vila

BICESTER VILLAGE

Viime torstaina minä, ystäväni Suomesta sekä naapurini Leslie suuntasimme noin tunnin matkan päähän Birminghamista Bicester Villageen. Reissu buukattiin kalenteriin jo muutama viikko aiemmin, ja naapurini vakuutti, että tulisin olemaan ihan myyty tästä ihmeellisestä paikasta. No mikä se sitten on? Bicester Village on yli 120 design putiikin outlet-myymälä, joka sijaitsee siis Birminghamin ja Lontoon välissä. Ja täytyy kyllä todeta, että paikka on todellakin vierailemisen arvoinen. Parhaimmillaan design- vaatteita ja kenkiä saattaa saada jopa 60% alennuksella. Bicester Villagesta löytyy mm. Diorin, Dieselin, Vivienne Westwoodin, Calvin Kleinin, Dolce & Gabbanan myymälät - muutama mainitakseni.

Ja mitä tarttui matkaan? Dolce & Gabbanan rintsikat, Calvin Kleinin alusvaatteita, Dieselin toppi, Macin meikkejä sekä Versacen toppi. Hyvistä tarjouksista mainitakseni ystäväni löysi Burberryn mustan perusneuleen 20 punnalla. Kovasti jäi harmittamaan,että budjektini ei antanut periksi eräälle ihanalle Vivienne Westwoodin kaulakorulle. Ehkä ensi kerralla sitten! Paluumatkalla vannotin naapurini lähtemään tähän ihmeelliseen kylään uudestaan ennen kuin palaan Suomeen elokuun puolessa välissä. And she said yes...



Piitkä katu täynnä putiikkeja. Tunnelma niin kuin olisi pikkuisena huvipuistoon päässyt.










leopardikuvioinen turkki # Portobello market
Kurt Cobain -toppi # Topshop
legginssit # New Look
balleriinat # Cow vintage
laukku # Urban outfitters

Bad Monday

Joskus ei vaan lähde. Aamulla ajatus töihin lähdöstä ahdistaa. Ylipursuavasta vaatekaapista ei yllätys, yllätys löydy mitään päällepantavaa. Pukeutumisesta katoaa leikkisyys ja luovuus, kun täytyy pukeutua vain oman ketjun vaatteisiin. Aluksi jaksoi innostua hyvästä henkkarialesta, mutta sen jälkeen, kun joka toisella myyjällä on sama toppi päällä, niin kyllä siinä maku vaatteeseen menee nopeasti. En malta odottaa vapaapäiviä, jolloin saan pukea päälleni mm. Topshopin ja Urban outfittersin vaatteita. Sillon saan olla oma itseni, mixata vaatteita hyvän ja huonon maun rajoissa;)

Tänään alkoi New Lookissa alennusmyynnit, ja koko päivä ollaan myllätty osastoja ja merkattu punakynällä uusia hintoja. Jo aamupäivällä paikka alkoi kuhisemaan ihmisiä. Itseäni heinäkuun alennusmyynnit eivät juurikaan kiinnosta. Ensinnäkään en tavallisesti tee löytöjä alesta. Vaatteet, jotka eivät kiinnostaneet minua alkukesästä, eivät houkuttele keltaisinee aletarroineen ahtaassa vaaterekissä. Ja täällä muutaman tunnin jälkeen kauppojen alevaatetangot on kuin pyörremyrkyn jäljiltä. Innokkaimmat aleryntääjät valtaavat lattian, niin että alerekeille on edes turha kuvitella pääsevänsä. Viime lauantaina tuli todistettua Topshopin järkyttävä alehässäkkä, tai pitäisikö sanoa kaatopaikka. Koko myymälä oli sekaisin; alerekkien vaatteita puolet lojui mukavasti lattialla, ja tyypit pokkana astelivat vaatteiden ja korujen päälle. Tätä jaksan edelleen ihmetellä tässä brittiläisessä ostokäyttäytymisessä, että tyypit heittelevät vaatteita lattialle, tai eivät edes vaivaudu nostamaan pudottamiaan tuotteita. Kyllä tämä tunnollinen suomalainen OSAA laittaa vaatteet siihen rekkiin takaisin. Joskus todellakin ärsyttää ihmisten välinpitämättömyys!!



Minulla on paha tapa kerätä patterin päälle laseja, tyhjiä juomatölkkejä, meikkejä, koruja - niin kuin kuvasta näkyy.

nahkatakki # H&M
body # New Look
haaremihousut # New Look
korot # New Look
sarvikuonokoru # Lifestyle shop, Oulu

Manchester

Puoli kahdeksan aikaa aamulla saattelin poikaystäväni ulko-ovelle. Saattoseurueen kömpelö kirjoittaja kompuroi portaissa niin, että nyt on sitten iso mustelma kädessä. Väsyneet työläisen jalat sekä unelias mieli - ei hyvä yhdistelmä! Tämä viikko on kulunut niin hujauksessa. Poikkis saapui Birminghamiin tiistai-iltana. Kahdenkeskeistä laatuaikaa ei juurikaan jäänyt, sillä olin torstaita lukuunottamatta päivät töissä. Vapaapäiväni hyödynsimme buukkaamalla hostellin Manchesterista. Välillä tarvii irtiottoja Birminghamistakin. Saimme National Expressiin kautta halvat funfareliput ja meno-paluun hinnaksi tuli jotain 10£, toki tämä edellytti yhteensä kuuden tunnin körryyttelyä bussin kyydissä.

Siihen vapaapäivään...Aurinkoinen Manchester oli jälleen kokemuksen arvoinen. Tämä oli kolmas visiittini tässä rockhenkisessä kaupungissa, ja itse asiassa yövyimme samassa The Hatters hostelissa, jossa majailin pari edellistä kertaakin. Keskiviikkoiltana kävimme muutamalla pintillä eräässä liveklubilla, jonka löysimme sattumalta vaeltamalla päämäärättömästi Manchesterin katuja.




Torstaipäivä oli varattu shoppailulle ja vintagekauppojen koluamiselle. Musiikkiscenen lisäksi Manchesterista löytyy lukuisia vintageputiikkeja. Erityisesti Oldham Street on keskittynyt second hand-vaatteisiin, retroihin kahviloihin sekä levykauppoihin. Toinen toistansa mielenkiintoisemmat vintagekaupat houkuttelevat sisään mitä mielikuvituksellisimmilla esillepanoilla karkkikaupan tavoin. Niin tohkeissani ravasimme kaupasta toiseen, että unohdimme laukun uumenissa lepäävän kameran.




Night in Manchester. Näkymiä hostellihuoneen ikkunasta.

Huomaamatta kymmenen tuntia oli hurahtanut Manchesterissa. Ennen lähtöä kävimme mutkan Newton Streetillä sijaitsevassa vanhassa divarissa, joka oli täynnä vanhoja levyjä, kirjoja ja leffoja. Liike oli ihanan nuhruinen, tavarat oli sekaisin, niin että vastaan saattoi tulla kirjan sijaa pariton kenkä. Liikkeen omistaja oli todella symppis vanha mies, joka antoi tuntuvan alennuksen muutamalla vanhalle elokuvalehdelle. Lisäksi jossain nostalgiahumussa ostin New Orderin ja Morrisseyn kasetit - ysärilapsi! Vielä tuntia ennen lähtöä janosuut poikkesivat lasilliselle art-movies - food - drink - ihme fuusio paikkaan, jossa siis nimensä mukaan oli ravintola, taidegalleria, elokuvateatteri sekä elokuvakirjallisuuten keskittynyt pieni puoti. Kyllä ne Manchesterissa osaa! Ehdottomasti vierailemisen arvoinen kaupunki.


Ja minä, yksin jälleen sekavassa huoneessa.

Tunika # Urban outfitters
legginssit # New Look
korot # New Look


p.s. Syksyllä alkaa taas opinnot, pääsin sisään opiskelemaan vestonomiksi..